Elsi-Kanerva

Ihan tavallisena päivänä olivat Åmar ja Lydia ryhtymässä syömään, kun tuvan
pihalta kuului ääniä...
Åmar kumartui tuvan ovesta katsomaan ja hämmästys oli suuri; Åmarin äiti, Elsi-Kanerva!
Villa Malakoffista oli Kerttu lähtenyt opastamaan talolle ja Elsi-Kanervan iloinen nauru ja kiittely olivat havahduttaneet tuvassa olijat.
Tervetuloa, miten ihmeessä se äiti täällä...
Tervehdys teille ja terveisiä Perämereltä - Elsi-Kanerva toivottaa ja nauraa hyrisee päälle.

 

No mutta, voi miten on pikku Olavi kasvanut, onkos se mummon kulta...

 

Ja molemmat lapset katsovat silmät suurina Elsi-Kanervaa... eivät  mitenkään voi muistaa, kun olivat niin vavoja, kun kerran kävivät Åmarin kotikonnuilla tapaamassa mummoa.

 

Hui sentään, mikäs tuon suuren mustan hatun alla on....

 

Jospa mummo ottaa hattua ja takkia pois...

 

No päivää Lydiallekin, tällä tavalla tulen näin ilmoittamatta...

 

 

Äiti käy pöytään, juuri olimme syömään ryhtymässä...

 

Oikein mielelläni, kiitos, tässä onkin jo matkalla päässyt nälkä yllättämään.
Voi miten onkin tuoksuvaa lihamureketta..

 

Onkos tämä teidänkin lempiherkkua Olavi ja Loviisa?

 

Voi se olla, varsinkin  nyt, kun mummo ei enää näytä niin pelottavalta, kun hattukin on poissa..

 

Eikä Elsi-Kanerva olekaan pelottava...

 

 

Oikein erikoisella, mutta niin hersyvällä ja sydämellisellä luonteella siunattu naisihminen.

 

Joskus aiheuttaa paljon hämmennystä ja todella paljon puhetta, mutta mitäs sen on väliä

 

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu...
Pääasia, että tekee asioita joista nauttii, on utelias elämälle ja pysähtyy katsomaan lähelle...