Suutari "tuurillaan"

Suutari  oli ollut "tuurillaan" pari päivää, kun Ulla alkoi puhua Suutarin etsinnästä.
Tytöt katselivat Ullan touhuja ja tuumasivat yhteen ääneen, että Suutari on yleensä aina parikin viikkoa poissa, kun tuuri iskee päälle.
"Vai niin on ollut", Ulla sanoo ja vetää sitten huivin päähänsä. "Kyllä se saa nyt luvan piisata tätä lajia hermon lepuutttamista ja tämä "tuuri" loppuu tähän", Ulla tuumaa ja pistää sitten oven perässään kiinni.
 Kylän toisella laidalla on pieni tölli jossa tiedetään käytettävän miestä väkevämpää ja myöskin tarjottavan - tietysti rahaa vastaan.
Töllissä pidettiin aina hauskaa; laulettiin ja joristiin, iskettiin korttia ja aina välillä kallistuttiin kuka minnekin herätäkseen taas jonkin ajan päästä jatkamaan.
Töllissä oli saatavana kalliimpaa, oikein hienoa ulkomailta tuotua viiniä, tavannomaisempaa kirkasta, sitä kotipolttoista, sahtia ja sitten ihan halpaa niille jotka eivät olleet varoissaan; kiljua. Se taatusti sekoitti myös vatsan pään lisäksi.
Suutari oli viimeaikoina ollut rahoissaan ja mielellään nautti kauniista, rehevän punaisesta viinistä, milloin siihen sattui tilaisuus. Ja nyt sattui ja hetken päästä ei  hienosta juomasta ollut enää tietoakaan kuin punainen noro suupielessä ja toiset rintamuksilla.

Ja sinne Suutari oli kallistunut - töllin latoon. Tai katoksen tapaiseen, mikä lie pahnasuoja.

 

 

Sinne oli hiipinyt ladon alla pesää pitävä mäyräkin katsomaan kuorsausta.

 

Hetken se nuuhki ja sitten jokin ääni sai sen kiiruhtamaan pakosalle. Askeleita..

 

 

Jahas, tuossa on ne Suutarin suututtaneet pöksyt... ja

Siitä se Ulla Suutarinsa löysi.

Kiitos kaunis mäyrästä, Hanna,
ja kiitos kerhokaverien vierailusta sunnuntaina meillä; sain kasan viinipulloja Marjalta. Ja ei ole teidän vika, että Suutarille kävi näin, sehän lähti jo aiemmin reissuun...