Vihkikahvit

Villa Malakoffissa,  huoneessaan Aksenja valmistautuu lähtemään suutarilaan.
"Jaa, jaa, ei olisi tätäkään uskonut, että minut on kutsuttu suutarin tölliin kahveille. Ja että sinne sitten menen" - tuumaili Aksenja lähtiessään.



 
 






 Sängyllä ihanaiset kirjotut tyynyt Marja-Leena Laakson käsialaa.

(tuossa lipastolla näkyy olevan ruisku jonka olen ostanut joskus markkinoilta, että "jossain sitä vielä tarvitsen". Sitä olen siirrellyt aina sinne ja tänne, että se pysyisi vain tallessa ja hups -  nyt se löytyi tuosta! Mitähän Aksenja sillä tekee?

Samaan aikaan suutarilassa on käyty kiivasta neuvonpitoa vaatetuksesta. Mutta Suutari ei mistään painostuksista, tai maanitteluista huolimatta suostu laittamaan uusia housuja. Ei, vaikka ne on raidalliset, ei ruudulliset.

 

Suutarin tyttäret kurkkivat yläsängyltä tuvan menoa - onhan se jännää, että he saavat uuden äidin. Ulla on kyllä tyttärille mieluinen. Onhan Ulla jo heidän opettajanaan kantanut heistä tavannomaista suurempaa huolta.

 

Ja vihdoin ollaan valmiita pappilaan.
Suutari suostui sentää laittamaan liivin päälleen.
Näin vihittiin avioliittoon tänä pyhänä Pappilan salissa neiti-ihminen, opettajatar Ulla, Perämereltä
ja arvostettu käsityöläinen Eljas Suutari.

Huh, huh, tuumi Suutari. Mutta onhan tämä Ulla sentään mukavan pehmeä ja pyöreä ja on kovin pehmeä myös luonnoltaan. Aivan toista kuin Villa Malakoffin huushollerska Olga joka alkoi jo alituisien vierailujensa aikana vaatia Suutaria vihillekin. Huuuh,  näin oli pakko tehdä nopea päätös ja valita se pienemmän pahan tie. Ja kyllä Suutari tunsi suorastaan välttyneensä suurelta katastrofilta vastattuaan hätäpäissään Ullan tiukkaan kysymykseen, että hän vai Olga, että Hän. Ja hyvä taisi olla tämä Hän.

 

Vieraita alkoi saapua vihkikahville.
Kylän rouvia. Melkein Ruustinna Anna Sofia Ahl, oli sonnustautunut ihan kettupuuhkaan.

Kiitos Hanna, tämä sopii juuri Anna Sofialle.

 

 Itse Aksenja Malakoffkin oli saapunut kahville. Ihan vain sen vuoksi, että Ulla on sentään kylän opettaja ja hyvä ystäväkin. Aksenja sai suutarilan ainoan tuolin (itse Suutarin työuolin lisäksi).

 

 

 

Jaa, jaa, minullakin on samanlainen kettupuuhka, mutta näin kauniina loppukesän päivänä en katsonut aiheelliseksi siihen sonnustautua - tuumasi Aksenja, kun näki Anna Sofian puuhkan. Hmp, siihen pihahti vain Anna Sofia, ja iloisesti kääntyi juttelemaan... Hän ei juurikaan pannut painoa näille Aksenjan sanailuille.

 

 

Ulla oli leiponut ja oli montaa kaakkua vaaleanpunaisin koristein.
Karamellejäkin oli hankittu.

Leipomukset on Mirjan käsialaa - ja juuri häihin passelit. Kuvan värit ei anna oikeuta näille ihanuuksille.

Puheesorina täyttää suutarin pienen töllin. Rouvien rupattelu ja naurun pyrskeet. On se Ulla mukavan näköinen tuossa rouvas rivissä -  tuumaa Suutari, mutta tuntee olonsa jo levottomaksi. Suorastaan tukalaksi. Liikaa rouvia, liikaa meteliä, tuumaa ja levottomuus iskee jo voimalla.....

Eikä aikaakaan, kun on töllin ovi käynyt ja liivi vain jäänut Suutarista....