Hebla Stierna

Aksenja oli saanut pitkän kirjeen kälyltään Hebla Stiernalta ja istuu  nyt huoneessaan ja ajatukset kulkevat jännittyneenä ja hermostuneena kuin pienet linnut.
Hebla oli kirjoittanut yksinäisyydestään ja kaipuustaan ja lopulta halukkuudestaan tulla takaisin...

 

Hebla on Aksenjan miesvainaan sisar joka nuorena kaunottarena oli säädetyssä järjestyksessä debyyttikautensa jälkeen naitu hyvään sukuun, mutta Ruotsiin.
Heblan mies oli tehtailija, joka valmisti saippuoita, hajusteita ja kiireisenä miehenä ei ennättänyt tuomaan nuorikkoaan kovin usein kotikonnuilleen  ja niin oli Hebla jäänyt muusta suvusta hiukan etäälle. Kirjeiden varaan.
Kaikeksi suruksi Hebla oli jäänyt myös lapsettomaksi josta kärsi suunnattomasti. Ei yksin omasta puolestaan, vaan miehensä koko suvun puolesta joka ei mitään muuta halunnut Heblalta kuin perillistä. Ja kun sitä ei vuosien saatossa kuulunut oli loppujen lopuksi hänen miehensä ottanut Heblasta eron ja nainut nuoren vaimon sukua jatkamaan ja tehtailleen perijää tekemään.

 

Hebla sai mukavan rahan jolla tuli juuri toimeen ja oli paennut euroopan kylpylöihin ja surrut kovaa ja ennen kaikkea noloa kohtaloaan.
Oleg, Aksenjan mies oli kirjoittanut sisarelleen jo vuosia sitten, että tämä voisi tulla kotiin, mutta Hebla ei ollut suostunut. Mutta nyt oli ikä ruvennut painamaan ja yksinäisten vuosien jälkeen oli kotimaa alkanut kovasti kutsumaan.
Niin oli Hebla kirjoittanut kälylleen ja Aksenja vastannut, että tietenkin, Hebla oli erittäin tervetullut Kauppakylään ja Villa Malakoffiin.
Ja nyt oli se päivä ja hetki jolloin vaunuja odoteltiin Villa Malakoffin hiekkaiselle tielle.

 Marja-Leenalta ihastuttava pihlajanmarjakuvioinen tyyny....

 

 Ja sieltä tulivat vaunut ja vaunuista Hebla Stierna, omaa sukuaan Malakoff, lapsuutensa kesän maisemiin. Ja lopulta Villa Malakoffin portaita ylös ja Aksenjan huoneeseen.

 

Kohtaaminen oli lämmin. Vaikka kumpikin rouva oli nähnyt toisensa viimeksi nuorena, oli kirjeiden vaihto pitänyt yhteyden kuitenkin olemassa ja Aksenja oli aina pitänyt Heblasta. Kuin myös Hebla Aksenjasta. Molemmat olivat kunnioittaneet toisiaan, vaikka omanlaisia persoonia olivatkin ja Aksenja oli ollut yksi niistä harvoista joka ei ollut tuominnut Heblaa avioeron sattuessa, vaan tukenut.

Aksenja oli varannut herkkuja Heblalle ja rouvat istuvat lämpimien halausten jälkeen ja hetken katselivat hiljaa äskeisen tunneryöpyn jälkeen.

Hebla kaivoi esiin tuliaisen, kaulakorun jossa oli suuri hämähäkki rubiinivartaloin.

Aksenja oli aivan häkeltynyt - kaikkea kaunista kun rakastaa -  se yksi pieni heikkous Akesenjalla on, on myönnettävä.

Ihastuttava koru on Erjan käsialaa ja messuostos.

"Kiitos tämä on hurmaava" - Aksenja saa sanotuksi, niin on hurmaantunut korun kauneudesta.

 

"Voi miten minusta tuntuu niin hyvälle olla täällä." - Hebla huokaa.

Mutta mitäs sinitarraa sinä Aksenja käytät lamppujen kiinnittämiseen...

"Jaa-a siinä on rakas veljeni... voi miten te olittekin komea pari, niin kauniita ja nuoria... jaa jaa, Oleg oli hyvä veli"...

 

Katossa on vihdoin ripustettuna Marian ihana tiffany lamppu... ja valokin tulee, kun vain löytäsi sen muuntajan...

 

"Ja minusta tuntuu mukavalle, että viimein tulit....

Pöydällä yhteistyö-herkkukori; Jatan herkkkuja Teijan korissa, ihastuttava
ja Nukkekotiyhdisyksen viinit, nyt on oikea tilaisuus tarjota ne.

... ja toivottavasti nyt sitten jäätkin, olet ollut niin kauan poissa. Sitä alkaa olla jo tätä ikää kummallakin ja voi miten meillä onkaan niin paljon puhuttavaa

 

 "Niin, olet aivan oikeassa, käly hyvä, kyllä minä taidan nyt viipyä, kun vihdoin tulin."

Ja Aksenja  pyysi Olgaa tuomaan tsajua ja viinilasit, niin päästäisiin herkuttelemaan ja
sitten Hebla saisi kertoa mitä rouvasihmiset euroopan kylpylöissä tekivät ja mikä tärkeätä, miten pukeutuivat..

 Piirongilla Aksenjan upea peili ja ihastuttavat hattuneulat - Tarun taituroimia.


 

Ja toisella pulen kylää on Suutari herännyt ja saanut takin päälleen.. Ihana, oikein  vuorilla oleva Anna-Mari Kaipaisen ompelema takki. Sopii justiinsa.