No nyt ollaan onnellisia....

No nyt ollaan onnellisia!
Kaarina ja Impi - ja kyllä varmaan eniten minä;

Keittiö sai kaapit - ja juu, juu en, en tosiaankaan ole tehnyt niitä itse,

vaan ihanainen Kekäleen Maija - Äiteenäkin tiedetään (no Pirren oma Äitee) ja  erittäin taitavana
puu(kin) tekijänä.

Ei voisi onnellisempi nyt olla  <3

*

Ja juu, jääkaappiin saa laitettua valon - ja siinä on aukeava pakastelokero, lasihyllyt ja
lasinen vihenneslaatikko ja ovilokerot, ihan kun oikeat.

Ja juu-u. hellaankin saa valon, siinä on peltien säilytys luukku alhaalla, ja pelti tietenkin...

Koekiinnitetty ja yläkaapit vielä tukien varassa....

... ja tiskipöytä kahdella altaalla, tulppineen, kuivauskaapissa ritilät, ja kaikki kaapit ja laatikot aukeavat...

Niin on Kaarinakin hämillään, ettei tiedä montakos "köyhää ritaria" tänään söisi!

Suur kiitos Maijalle! <3

Leijun varmaan monta viikkoa

Ilon päivälle surullinen loppu

Jälleen on lauantai ja hetki jolloin Rudolf Laine on laittanut liikkeensä oven kiinni.
Tavan mukaan vetänyt keuhkot täyteen hapekasta ilmaa siinä ovella, samalla, kun asetteli avaimet housunsa taskuun, Nostanut takin kaulukset ja kävellyt seuraavan korttelin kerrostalon portaille, avannut alaoven ja siirtynyt siitä hissiin ja kolisten noussut kerroksiin.
Kaarinan ja Impin pieni yksiö otti tulijan avo sylin vastaan. Auliskin oli jo ennättänyt paikalle.

Mutta mikä ihme täällä on menossa - Kaarina ulisee Impin vuodesohvassa eikä suostu edes tervehtimään....
Istu Rudolf vain ja anna olla - kyllä se tokenee omia aikojaan... kerron sitten...
Ja Rudolf istuu
(uusi ihana tuoli on tuliainen Mirkan pöydästä Suuresta Snadista)

(ja orvokki ja tarjoilut Katriina Rauhaniemen)

Mutta Kaarinan murhe ei ota laantuakseen;

markkinoilta Kaarinalle tuli Marian virkkaama aivan ihana ja juuri Kaarinalle niin sopiva vihreä laukku - ja sitten sitä ei tullut...

Se on hävinnyt matkalla!!!
Samoin uudet lukemiset, ihanaa elokuvakerrontaa, Komisaario Palmusta...
Kaarina ei toivu tästä, ... jos minäkään yyyhhhyyyyy!!!

(Kaunis soha tyynyineen ja patjoineen on markkinoilta ja Erjan luomaa)

Rudolf Laine

Kaarinan ja Impin yksiö näyttää saavan uusia vieraita...
Ja erittäin persoonallisia sellaisia. Kaikki enemmän tahi vähemmän taiteellisia,
intellektuelleja ja charmantteja persoonia.
Teelle ja köyhiä ritareita nauttimaan saapuu Rudolf Laine.

Naapuri kortteliin kahden suuren kerrostalon väliin on jäänyt kaupungin isien harmiksi ja kaupunkilaisten iloksi vanha puutalokortteli jonka yhdessä rakennuksessa on tummasävyinen, hämyinen ja salaperäinenkin antikvariaatti; Seitsemän Meren Laulu.
Osto- ja myynti toimintaa siellä harjoittaa Rudolf Laine. Vähintäänkin liikkeensä näköinen, vai voisiko sanoa, että liike myötäilee pitkälti Rudolfin mielenliikkeitä.
Liikkeen pölyn ja vanhojen kirjojen tuoksussa usein viettää aikaa myös Aulis Winstén.
Siellä piipahtelee myös Impi, mutta Kaarina odottaa aina, että Rudolf saapuu hänen luokseen.
Pöly käy Kaarinan kurkkuun ja äänihuulet, arka instrumentti, on vaarana mennä epäkuntoon, tai peräti vaurioitua.
Tosin siitä on jo aikaa, kun Kaarina on viimeksi lavalla äänihuuliaan avannut, mutta iäkkäämmillekin saattaa tulla kysyntää, ainakin näin lahjakkaille ja siksi on herkästä instrumentista pidettävä huolta.
Niinpä Rudolf visiteeraa säännöllisesti pienessä yksiössä.

Tällä kertaa tarjolla on mansikoita...

ja Impin köyhiä ritareita teen kera

Rudolf tuo aina sähköä pienen huoneen tunnelmaan sinne saapuessaan

Lähipäivien taiteelliset tapahtumat ruoditaan erittäin tarkkaan...

... taide näyttelyt arvostellaan, kirjallisuusmatineat...

.. ja eritoten konsertit ja teatteri esitykset käydän läpi hetki hetkeltä

ja aina joku heistä on ollut paikalla joten saadaan ihan paikan päältä myös tunnelema- ja vieras raportit.

...usein päivä ennättää vaihtua iltaan ja puhetta riittää  monesti vielä
 pitkälle yöhön pienen yksiön pöydän äärellä
ennen kuin siitä maltetaan nousta ja lähteä nukkuvan kaupungin
kaduille ja kotiin -  joskus vakaasti, joskus hiukan epävarmemmin askelin,
mutta joka kerta erittäin iloisin mielin.

Impi ja Kaarina Korkin asunto

Kesällä 1936 tanssittiin tehdastyöläinen Jahvetti Korkin ja apteekkarin tytär Birgitta Syrénin häitä.
Häälahjakasi oli apteekkari ostanut  ainukaiselle  tyttärelleen ja sulhaselle pienen yksiön
vuosikymmen aiemmin rakennetusta talosta.
Apteekkari  oli  myynyt  perimänsä Kauppakylässä sijainneen apteekkitalon, Syreenitalon  ja pistänyt  osan sukanvarteen tytärtään varten.
Elämä lähti mukavasti käyntiin; ei suuria, mutta Jahvetti kävi töissä, Birgitan hoitaessa pientä ja rakasta kotiaan.
Sitten alkoivat sodan tuulet ja Jahvetti lähtikin vuosiksi rintamalle.
Sodasta saapui sairaalloinen, sodan runtelema Jahvetti ja elämä oli kovin erilaista mitä se oli ollut sitä ennen.  Muutama vuosi sodan jälkeen 1946 syntyi pieni tytär joka kasteessa sai nimekseen Impi Birgitta. Jahvetti ja Birgitta jo olivat ajatelleet ettei heitä lapsilla siunata, mutta alle vuoden edellisestä synnytyksestä syntyi vielä Impille pikkusisar; Kaarina. Jotenkin pariskunta oli jo kaikesta niukkuudesta niin uupuneita, että Kaarinalle ei ollut kirjattu papinkirjaan kuin yksi nimi.
Joskus kauan sitten Birgitta ja Jahvetti unelmoivat, että kun heille alkaa tulla jälkikasvua, ostavat he suuremman asunnon, mutta niin vain unelmatkin unohtuivat ja keskityttiin vain pärjäämään päivästä toiseen.  Jahvetti oli sairaalloinen ja toisinaan kipujen vuoksi poissa töistä pitkätkin tovit ja niin sai apteekkarin tytär tehdä siivoustöitä, autella alakerran kauppaliikkeissä ja mitä milloinkin siunaantui. Ja olihan sitä, sodanjälkeisessä maailmassa.
Elämä kulki eteenpäin, tytöt menivät kouluun, varttuivat ja jossain kohtaa aika jätti isän ja äidin ja tytöt jäivät kahden. Kaarina opiskeli laulua musiikkiopettajansa johdolla, oli saanut päähänsä, että Kaarina oli kovin lahjakas ja sai Kaarina joitain roolejakin ja sen jälkeen oli Suuri Tähti. Impi kulki äidin jälkiä ja siivoili parempiosaisten asuntoja ja kaitsi lapsia. Vuodet vierivät ja molemmat asuivat edelleen lapsuuden kotiaan, aikanaan isoisä apteekkari Syreenin vanhemmilleen ostamaa yksiötä.

Tästä lähtee Nukkekotiyhdistyksen Kerrostaloprojekti ja yksi sen yksiöistä liikkeelle;
Impin ja Kaarinan asunto.

Impi Korkki vasemmalla, Kaarina Korkki oikealla -  Tarun upeat ladyt.

Ehkä keltaista keittiöön. Erjan pöydästä löytyi yksiöön upea puusohva, Ritaripannu Minnan minit, ja keltaisia astioita Kristiinan pöydästä.
Tästä voi vihdoin aloittaa.