Syksyisen päivän aamuna reviissori Klaara Teräs tilaa puhelun Helsingistä Kauppakylään, Sulevi Karlssonille...
Klaara oli päättänyt kiertää itse paikan päällä tekemässä kirjanpitotarkastuksia, etenkin maaseudulla, jossa monenmoinen kurittomuus ja piittaamattomuus rehoitti erityisen ankarasti ja toimittiin miten haluttiin, usein vielä paikallisten viranomaisten katseen alla.
Klaara oli muutama vuosi aiemmin Helsingissä sattumoisin tavannut Sulevi Karlsson nimisen kauppamiehen ja kiinnostus hänen afääreihinsä oli herännyt. Etenkin, kun Kauppakylä oli tullut hänen valvomien alueiden joukkoon.
Nyt Klaara oli yrittänyt tavoittaa kauppias Sulevia telefoonin avulla monena päivänä, mutta aina oli tullut vastaus sentraalista, että hän ei juuri nyt ollut tavoitettavissa, oli asioilla, kaupassa asiakkaita, tahi kokonaan toisaalla. Ei siis auttanut muu, kuin jättää sentraaliin sana, että tulossa ollaan.
Nousta sitten junaan ja matkustaa Kauppakylään itse paikan päälle.
Klaaran juna saapui asemalle puhisten ja merkkipilli viheltäen. Klaara laskeutui laiturille ja etsi itselleen ajurin, jolta sai hevoskyydin ja ajatutti itsensä Sulevi Karlssonin kauppahuoneelle.
Kauppahuone - Turhan mahtipontinen nimi maalaispuodille, tuumi kärryissä keikkuen ja hatusta kiinni pitäen neiti Klaara.
Matkalla jo Klaaraa sai kuulla, että Kauppahuoneen pihamaalla oli menossa toripäivä.
Sulevi antoi kylän käsityöläisten ja töllien asukkaiden tulla myymään tuotteitaan kaupan pihaan, jossa oli valmiina pari kojua kaikkien käyttää. Se hyödytti myös Sulevia, kun samalla väki kävi kaupalla.
Usein kojulle saapui myymään myös Suutarin Ulla. Kesän ja syksyn hän keräsi metsien antimet ja pihamaan pienen sadon ja säilöi, mehusti ja hillosi ja sitten myi niitä kojulla.
Suutarilla oli ollut erittäin huono kesä. Ei omasta mielestään, mutta Ulla oli huolissaan. Koko kesän oli kaikenlaista kulkijaa liikkunut kylällä ja sen myötä kesä oli mennyt enemmän ja vähemmän humussa. Se tiesi erittäin vähän työpäiviä ja valmistuneita jalkineita ja surkeaa talvea Suutarin tölliin. Onneksi Sulevin tytär oli edelleen kasvattina Ullalla ja Sulevi maksoi pienen korvauksen, joka Ullan säästäväisissä käsissä muuttui jopa suureksi korvaukseksi ja talvestakin taas varmaan selvittäisiin.
Kaupan rapuilla Sulevin Edith-vaimo seuraa toritapahtumia ...
...toripäivät olivat mukavia ja ehkäpä ne suuret markkinat, joihin saavuttaisiin aina lähikyliä myöden olisivat joskus mahdolliset, tuumaa Edith.
Posetiivarikin oli jäänyt toistaiseksi kylälle ja toi oman mukavan lisänsä toripäivän tunnelmaan...
... ja pitkään muualla ollut kalakauppias Timmerman kalakärryineen toi oman osansa tuoksumaailmaan...
... yläkerran konttorissa Sulevi on mietteissään ja vähän hämillään, kun on saanut viestin, että tarkastaja on saapumassa lähiaikoina...
... no, tilikirjat pitäisi kyllä olla kunnossa. Sulevi oli näistä tarkka.
Kauppapihassa reviissori Klaara oli tavannut Filemon Pykälän, nuorikkonsa Ofelian kanssa...
... Filemon vallan ilahtui, tavattuaan lakia ja järjestystä vaalivan, samoja asioita arvostavan henkilön...
Filemon olisi kovin mielellään keskustellut kaikesta kylään liittyvästä ja mielellään esitellyt oman Virkatalonsa, sekä oman toimintansa kyläläisten nuhteettomuuden takaamiseksi. Mutta tällä haavaa neiti Klaara ei ennättänyt, hänen olisi tehtävä tarkastuskäyntinsä Kauppahuoneelle, ja jatkoi matkaa toripihan yli... tehden tarkkanäköisiä huomioita.
Aksenja Malakoffin kohdattua, hän päätti esittäytyä ja sopia tapaamisen myöhemmäksi...
... hänellä oli toinenkin, epävirallinen tehtävä hoidettavanaan, ja siihen hänen piti palata Aksenja Malakoffin kanssa tuonnempana.
Ihmisvilinässä Klaara neiti lähestyi Kauppahuoneen portaita...
... joilla kohtasi Rouva Edithin. Sulevia kysyessä Edith ei ollut kovin innokas ohjaamaan vierasta kyselijää Sulevin pakeille. Naisihmiset eivät yleensä suorasukaisesti pyydä päästä tapaamaan ketään miestä kahden kesken, ei ainakaan Edithin maailmassa, eikä varsinkaan hänen miestään...
Klaara neiti löytää kyllä itse sivuoven...
... josta näyttää pääsevän suoraan yläkerran portaisiin...
... kaupan puolelta kuuluu ääniä, mutta Klaara päättää kavuta portaat suoraan yläkertaan.
Konttorin ovi... Kop, Kop, Kop,
ja sitten Klaara astuu Sulevin konttoriin...
Hyvää päivää...
Olen reviissori Klaara Teräs ja olen yrittänyt tavoittaa teitä monena päivänä. Yrityksistäni huolimatta en ole siinä onnistunut, mutta tarkastus kirjanpitoon ja tileihin on kuitenkin tehtävä ja siinä ominaisuudessa olen nyt täällä.
Klaara riisuu hattunsa ja kysyy missä hän voi tilikirjat parhaiten tarkastaa...
Sulevi katsoo hetken Klaaraa (hmm, vallan hurmaava olento, huomaa hän..) ja kehottaa matalalla, pehmeällä äänellään rauhallisesti Klaaraa istuutumaan paikalleen - auttaa puuhkan kanssa ja tuolin Klaaran alle... Kertoo laittavansa tsajua ja voileipää, johan sitä matkan jälkeen on hyvä vähän hengähtää...
... heillähän ei olisi mikään kiire... Ottaisiko Klaara snapsin, viinaryyppy rauhoittaa matkan jälkeen ja tarkastus voitaisiin tehdä sitten tsajun ja snapsin jälkeen..
... no, miksikäs ei, voisihan sitä pienen ottaa, matka on ollut pitkä - ja kärryillä keikkuminen nostattanut aikamoiset pölytkin kurkkuun...
... tämähän taitaa sujua oikein mukavissa merkeissä, tuumaa Klaara jo hieman rentoutuneena, erittäin mukava ja huomaavainen mies tuo Sulevi Karlsson...
...hmm, mikäs kirja tänne on piilotettu, onkos täällä jokin toinen tilikirja...
... kaikki kirjat on tarkastettava...
Klaara tutkii Sulevin "Punaista Kirjaa"
... vallan hämmentyy... ja pudottaa sen häkellyksissään, kun kuulee Sulevin äänen...
... no voi ei...
Sulevi kuulee tömähdyksen ja tulee lähelle - onkos jokin hätänä...
Ei ei, ei tässä mitään... Kaikki on aivan hyvin...
Klaara häkellyksissään kietoo puuhkan kaulalleen, kättelee Sulevin ja kiittää - tilit ovat kaikki aivan kunnossa ja tarkastus voidaan näin päättää... Kiitos vain, laitan raportin tulemaan, sitten perästä päin...
Ja niin Klaara lähti...
Sulevi jäi pöllämystyneenä istumaan... no mutta, olipas se, oli - mutta tavattoman oli korea, tuo naisihminen
Ja pihamaalla toripäivä oli kääntymässä päätökseensä.
Rakennuksen kulmalle oli kerääntynyt tuttu porukka ja tutut jutut; laulaua siivitti sirmakan haikeat sävelet.
Rakennuksen kulmalle oli kerääntynyt tuttu porukka ja tutut jutut; laulaua siivitti sirmakan haikeat sävelet.
Ullan pöydässä oli käynyt hyvin kauppa. Anna Sofia Ahl mietti rinkelin ostoa.
Fiona tutki Timmermanin kalakärryä. Paistettu siika olisi herkkua pappilan päivällispöydässä.
Timmerman antoi katseensa kiertää pihamaata - olipas mukava olla taas täällä, aivan oli ollut jo ikävä. Sulevin kanssa olisi pidettävä illanistujaiset hetimiten. Olisi niin paljon puhuttavaa.
Kotiinpäin olivat myös suuntaamassa Filemon, Ofelia käsipuolessaan.
Olikin ollut mukava toripäivä. Paljon oli tavattu tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin, mutta nyt oli hyvä päästä kotiin Ofelian kanssa.
Ja näin Kauppahuoneen pihamaa vähitellen hiljeni...
... vain pöllö jäi pihakuuseen tarkkailemaan pihan viimeisiä liikkeitä. Se odotti hämärän laskeutumista, jolloin se pääsisi rotta- ja kanijahtiin.
Olipa ihana viivähtää Kauppakylässä. Ihan nämä on kuin tuttuja, joiden kuulumisia ihan odottaa. Kiitos Anne! Vähän tulee haikea olo, kun nyt ei pysty tapaamaan, mutta on niin mukava katsoa ja lukea ja aistia tunnelmia.
VastaaPoista