Kesäinen laivamatka

Ilmassa tuoksui jo syksylle, huomaa Sulevi, kun astui Pensionaatti Villihelmestä tielle.

 Oli aikainen aamu ja Sulevi kulki verkkaan Kauppakylän keskustaa kohden, jossa Kauppahuone Karlsson seisoi hiljaa odottaen. 

Kettu hypähti hiekkatielle Sulevin edelle ja lönkytteli hetken, katsahti taakseen Suleviin, ikään kuin sanoen, että huomenta, jatka sinä, minä menen nukkumaan, ja sitten hypähti kevyesti tien toiselle puolen kadoten pensaisiin. 

Hiekka rahisi jalossa kenkien alla ja punarinnan ratina yhtyi siihen. 

Syksyn tulon tiesi tuoksun lisäksi myös hanhista, jotka viime päivinä olivat kokoontuneet kylän pelloille, söivät ja kaakottivat ja olivat levottomia, kohta olisi lähtö muuttomatkalle.

Sulevi saapui kaupalle aina aikaisin. Jätti Edithin nukkumaan Villihelmeen ja nautti vasta konttorillaan kahvin ja voileivät. Paitsi joku aamu jolloin Johanna oli jo valmiina kahvin kanssa Sulevin tullessa huoneestaan Villihelmen keittiöön, jolloin hän jäi nauttimaan Johannan kanssa aamiaista Ja mikäs, mukavahan se oli samalla katsoa Johannan tuttua punaista palmikkoa aamutouhujen keskellä.

Sulevin apupoika, joka nukkui kaupan porrashuoeessa, tulla rymisti alas varastohuoneen portaita.

 Oli taas herännyt Sulevin kolisteluun alakerrassa.

Apupoika oli katsonut jo illalla, että tavarat olivat paikoillaan avaamista varten. Sulevi oli kovin tarkka.

Sulevi tarkasti yleensä kaikki nurkat ja hyllyt, mutta tänä aamuna oli vain tokaissut, että lakaisepas - ja kapunut yläkerran konttoriinsa.

Poika hetken hämmästeli, haki sitten luudan ja ryhtyi toimeen.

Sulevi istui mietteliäänä konttorillaan.

Syksy toi tullessaan myös monenmoista tapahtumaa ja yksi niistä oli syysmarkkinat.

Yleensä kylän väki oli matkannut kuka mihinkin naapuripitäjiin ja osa aina Helsinkiin saakka, mutta Edith oli saanut Sulevin ajatuksiin jotain ihan muuta...

Suleville ja osalle Kauppakylän väkeä oli loppukesästä siunaantunut mahdollisuus tehdä risteilymatka. Suleville afäärimatka, samoin Birger Julkuselle, puunhankinnan merkeissä.

Sulevi otti Edithin mukaansa. Ja samalle laivalle puhuivat itsensä myös Jokakylän Kalle, muurari Nysten, Suutari Elijas ja muutama muu kaverus. Elsi-Kanerva pakkasi myös laukkunsa ja nousi laivaan, Hän oli telefoneerannut Juvosen kanssa ja olivat sopineet tapaamisen.

Satamassa oli aamutuimaan Suutari vähän heikossa kunnossa. Edellinen yö oli tullut vietettyä jo Kallen ja Viktorin kanssa. Viktor oli vasta saapunut Kauppakylään, mutta oliki sitten vallan mukava seuramies.

Sulevi katsoi vähän huolestuneena kylän miehiä jotka pakkautuivat laivaan.

Jaa-a mitenhän tämän joukon pitää koossa ja kaikki tallessa...

Laivamatka mennessä meni nopeasti. Aurinko paistoi ja laivan partaalla oli nautinnollista katsella  maisemia. Matkan aikana nautittiin laivan ravintolan antimista.

Laiva rantautui ja Sulevikin vietti kaunista kesäpäivää Edithin kanssa.

Rannalla oli myös kesäkioski, jonka tarjonnasta nautittiin.

Kesän, meren ja auringon keskellä Sulevi ja Edith puhelivat...

Edith kysyi, oliko Sulevi ajatellut, että syksy ja siihen kuuluvat markkinat ovat tulossa...

Oliko Sulvi ajatellut, miten vaivalloista oli kaikkien aina matkata toisiin kyliin...

... ja kun Sulevilla oli Kauppahuone jonka ympärillä oli paljon pihamaata, kauppakojujakin jo valmiina ja kauppahuone ja varastot täynnä tavaraa myydä... Muutama helppoheikki ja ohjelmamaakari, niin eiköhän väki jää omalla kylälle... ja eihän sitä tiedä, vaikka naapurikylistäkin tultaisiin tänne, ostoksillekin... Edith kuvaili...

Ja oliko Sulevi ajatellut miten paljon vaivattomanpaa olisi, kun piiat ja rengitkin jäisivät omaan kylään ja jatkaisivat pestejään jo olleissa taloissa, osaisivatkin jo valmiiksi... Ja talollisetkin olisivat tyytyväisiä järjestelyihin

Niin, olihan Sulevi varmaan itsekin tätä ajatellut...
Ja Sulevi ainakin Edithin puheiden jälkeen oli sitä hyvin voimallisesti miettinytkin. Ja suunnitelmat olivat jo kovin pitkällä. Niin, että matka oli ollut kaikin puolin hedelmällinen. 

Mutta ei kaikilla...
Matkan aikana oli Birger Julkunen ottanut hytissä päiväunet. Ja tarkka mies kun oli, oli laskostanut vaatteensa hienosti pinkkaan ja vetänyt matkassa olevan yöpaidan päälleen. 
Jotkut olivat tämän nähneet hytin ikkunasta ja sekös oli naurattanut jo valmiiksi iloisella mielellä olevia... Ja Bigerin nukkuessa, oli vaatepino hävinnyt.

Biger oli etsinyt ja etsinyt, uhkaillut ja yrittanyt lahjoa, mutta selkä suorana lopuksi astellut laivasta maihin pitkässä paidassa... ja asettunut rannan aurinkotuoliin.

Sulevi vei Edithinsä kioskille..

valinnan vaikeutta

Samalla laivalla oli myös Helsinkiläisiä tuttuja...

Elsi-Kanerva ja Juvonenkin olivat tavanneet.

Meerin lierihattumuotia

Pääskyt kirskuivat rannalla, meri tuoksui, eikä kellään ollut mihinkään kiire.

Juvonenkin oli tuonut Elsi-Kanervan kioskille...

Biger vietti päivän aurinkotuolissa ja Meeri oli liittynyt seuraan ja kuunteli ja lohdutti järkyttynyttä miestä...

Kesätuuli hiveli... 

Mutta onkos Juvosella kaikki kunnossa...

tuokioita,

hetkiä,

välähdyksiä,

Ja sitten päivän päätteeksi pakkauduttiin takaisin laivaan.

Kylän miehillä oli ollut mukava päivä

Oli tavattu monta mukavaa kaveria ja yhdessä välissä rannalla oli päästy lyömään korttia

Muurari Nysten oli ollut voitokas, se ilo siivitti kotimatkaa...
Jokakylän Kalle tempaisi sirmakan esiin, pisti soitoksi..

Muurari Nysten avasi kurkkuaan,..

Kaikilla ei ollut käynyt yhtä hyvä korttituuri..

Sulevi kävi katsomassa, että että kaikki olivat tallessa.

Viktor kertoi, että Suutari oli hävinnyt kaikki rahansa ja nyt murehti mitä kotona tuumaisi Ulla, kun oli rahat menneet ja ostokset jääneet hankkimatta...

Ei olisi riemullinen kotiinpaluu..

Kalle pisti kuitenkin parastaan ja ilahdutti laivaväkeä

Soita Kalle polkka!

Nuapurista kuulu se polokan tahti
Jalakani pohjii kutkutti...

Ievan äiti se tyttöösä vahti
Vaan kyllähän Ieva sen jutkutti,
Sillä ei meitä silloin kiellot haittaa

Kun myö tanssimme laiasta laitaan
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen

Ievan suu oli vehnäsellä
Ko immeiset onnee toevotti
Peä oli märkänä jokaisella
Ja viulu se vinku ja voevotti

Ei tätä poikoo märkyys haittaa
Sillon ko laskoo laiasta laitaan
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen

Ievan äiti se kammarissa
Virsiä veisata huijjuutti,
Kun tämä poika naapurissa
Ämmän tyttöä nuijjuutti
Eikä tätä poikoo ämmät haittaa
Sillon ko laskoo laiasta laitaan
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen

Hilipati hilipati hilipati hillaa,
Hilipati hilipati hilipampaa
Jalituli jallaa talituli jallaa
Tilitali tilitali tilitantaa

Halituli jallaa tilituli tallaa
Tilitili tilitili tilitili tallaa
Halituli tilitali jallati jallan,
Tilitali talitali helevantaa

Muurari Nysten oikein intoutuu, mutta jalat ei enää jaksaneet samaa iloista rallia...

Parempi, että istut siellä nyt vaan, tuumaa Pehtoori

No niin, ehkäpä näin... mutta hyvin Kalle soitettu...

Kotirannat rakkahat on siellä
Mistä suunnan otin läntehen
Vaarat väijyy aina mua tiellä
On monen hauta meri viimeinen

Ja aallot keinuttivat kohden kotirantaa...