Rospuuton vankina

Syksy oli Kauppakylässä muuttunut talveksi. Mistään muusta sitä ei tiennyt kuin Allakkaa katsomalla.
Elettiin joulukuun alkupäiviä, mutta lumesta ja pakkasesta ei ollut tietoakaan.
Se tiesi tavallista pidempää rospuuttoa. Ja kun oli vielä sataa lotissut viikosta toiseen, olivat
tiet ja pihamaat muuttuneet kuravelliksi ja matkaaminen kävi lähes mahdottomaksi; rattaat upposivat
vähän väliä pyörän napojaan myöden ja matkan teko oli tuskallista ja hidasta ja vähän väliä piti nousta työntämään ja auttamaan kulkupeliä mudasta.
Ja oli pimeää. Elettiin muutoinkin vuoden pimeintä aikaa ja kun ei ollut lunta valaisemassa ja vähäistä päivän valoa vain lyhyen aikaa, niinä hetkinä kun ei satanut, ja sade ja tuuli haittasivat lyhtyjen käyttöäkin, niin kaikki olivat enemmän, tai vähemmän tahtomattaan kotiensa vankeja.
Vain lyhyillä asioilla käytiin naapurissa ja lähistöllä, mihin jalan pääsi ja viitsi lähteä.

Villa Malakoffiin oli sateen keskellä poikennut Sulevi. Jättänyt kuraiset saapikkaat eteiseen ja kavunnut yläkertaan Aksenjan kamariin.

Nyt oli aivan oikea hetki nostaa samovaari pöydälle ja tarjota siitä lämmintä mausteviinaa.

Aksenja oli itse käynyt keittiössä maustamassa ja keittämssä seoksen ja kaatanut sen samovaariin. Siinä se pysyi mukavasti lämpimänä pitkin päivää nautittavaksi.

Sulevi oli oiken mielissän - mikä piristi paremmin pimeänä ja märkänä talvipäivänä, kun vähän kaikki oli vastuksena.

Sulevilla oli suunitelmia ensimmäisen joulun ajan myyntiin Kauppahuoneella, mutta huonojen kelien vuoksi oli tavarakuorma toisensa jälkeen jäänyt tulematta.
Itsekään ei Sulvi niitä päässyt sen paremmin hakemaan joten ei ollut muuta tehtävissä kuin antaa ajan kulua ja odottaa pakkasta ja teiden jäätymistä - silloin pääsisi edes kärryillä, tai kieseillä, ja lunta, paljon lunta, niin matka taittuisi sukkelaan reessä. Rekikelejä sitä odotti jo jokainen kiihkeästi.

Sulevikaan ei ollut päässyt Helsinkiin, eikä mihinkään tapahtumiin ja kovin oli mielessä väikkynyt eräät kiharat ja pitsireinainen leninki..
Sulevi huokaa ja hörppää oikein hartaasti päälle.

Aivan upeat toti/tsaikka-lasit sain Erjalta (Helander) ja ne ovat nyt vallan voimivat tässä glögikautena, myhäilee Akesenja tyytyväisenä. Hienoa työtä - lusikat ja kaikki! Aksenja kiittelee täällä - piristää tässä rospuuton keskellä.