Tuokiokuvia markkinoilta ja kotiin paluu

Kesä oli mukavaa aikaa; markkinoita ja kesäjuhlia. Se tarkoitti paljon tapaamisia ja kohtaamisia.

Sulevillekin se tarkoitti juuri sitä. Hän lähti Forssan markkinoille - tavarahankintaa, mutta oli se mielessä muukin...
Heti alkuun etsi tungoksessa käsiinsä Estherin - oli ollut puhetta, että täällä taas nähtäisiin..
Yhdessä mentiin tapaamaan Jamesia hänen antiikkiliikkeeseensä - kauppamies aina tapaa mielellään kauppamiehen. Samalla jutusteltiin Maggien kanssa.

 

 

James oli valloittavan hyvällä tuulella - kuten aina ja hauskuutti markkinaväkeä.

 

 

Markkinoille oli saapunut myös suuri kuuluisuus josta jo ennakkoon kohistiin; Mestari Itse...

Ja Sulevi ja Estherkin kävivät tapaamassa kuuluisuutta hänen  kojussaan.

Erityisen kiinnostunut Mestari Itse oli Estherin postipöllöstä.

 

 

Muukin markkinaväki kävi jututtamassa suurta kuuluisuutta - myös muu Kauppakylän väki joka oli paikalle tullut - kuten Suutari...

Suutari kopautti varovasti huoneen pieltä ja raotti verhoa, ei, ei ollut muita, nyt oli hänen vuoronsa
Mestari Itse istui tuolillaan ja nojasi kävelykeppiinsä.
Se näytti aivan valtikalta.

 

Suutari istui Mestaria vastapäätä - siinä sai istua ja ihmetellä...

ja kysyä kysymyksiä...

Suutarin tuli kuuma - Mestarista huokui niin suuri arvokkuus, että jos ei nyt tässä hattua ottanut päästään, ei sitten missään.
Kkkhhhhöööm, khmm, niin tuota
(huh, oli kuuma)
Tuota, mitä Mestarille kuuluu...
(eikös nyt muuta osannut..)
Mikä on Mestarin vointi...
(no eikös se ole samaa asiaa...)
Miltä nyt Mestarista tuntuu...
(voi, voi... ja nyt on kämmenetkin hikiset)

Mutta Mestari Itse naurahti matalalla miellyttävällä äänellä - olisiko vähän salaperäisellä, tuumaa Suutari..
No tietysti - hänhän on Mestari Itse!
Ja kuului voivan olosuhteisiin nähden hyvin ja oli erittäin hyvällä mielellä ja hyvillä tunnelmilla liikkeellä markkinoilla ja hänestä oli oikein upeata nähdä ja tavata näin sankoin joukoin erilaisia ihmisiä...
Ja Suutarikin sitten jo hiukan rentoutui.. vaikka polvissa tuntuikin edelleen tutina.

Markkinoilla oli myös Juhla Päivälliset Mestarin kunniaksi...
Erikoisherkuin; rapuja ja ostereita.. (pöytä on Tarun upea luomus sekin)

 

Juhlapöytään kiirehti Aksenja Malakoff ja Hebla Stierna.

Aksenja istahti Itse Mestarin viereen...

... ja nautti täysin rinnoin hienoista päivällisistä. Mitä kaikkea pöydässä puhuttiin ja rouva Aksenjan ja Mestarin kanssa, ei ole tiedossa, se säilyköön puhelijoiden muistoissa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin nämäkin markkinat.
Yhdellä jos toisella oli mukavia tuomisia Kauppakylään.
Niin myös Sulevilla.

 

Esther oli lähtenyt Sulvin matkaan katsomaan Sulevin uutta Kauppahuonetta.
Kas tässä tämä nyt on...
ja samalla sovitti uuden paitojen mainostaulun seinälleen...
Ja missä on Lauri!?
Nyt kantamaan!
Sulevi oli löytänyt markkinoilta taitavan puusepän valmistaman nahkasohvan.
Se piti saada työhuoneeseen.
Sulevi tarttui sohvaan, nosti sen harteilleen ja lähti vaivalloisesti kuljettamaan sitä ylös. Lauri auttoi alapäästä.

Ähinää ja puhinaa, kolinaa ja töminää...

 

Ja pikku hiljaa kuorma eteni..

Sen etenemisen kuulivat muutkin...

 

Sohva siirtyi ylös, ovesta sisään ja melkein omalle paikalleen, kun sen toinen pää putosi... 

 

Sulevin ote kirposi ja hän lensi pitkin pituuttaan.

Ai, ai, ai... jalka taittui pahasti...

Lauri auttoi Sulevin istumaan.... Annappas kun minä hiukan katson sitä..

 

Ja Esther hiukan sivelteli ja kuljetti kättään tutkivasti jalkaa myöten - ja kas - kipu oli tiessään!

Aivan uudelta ja notkealta tuntuu koko nilkka.

Esther istahti uudelle sohvalle jonka kotiin saattaminen oli aiheuttaa pidempiaikaisen vaivan.
Ja pikkutyttö kieppui sohvan päädyssä...

Oi, ai, niin... niin tämä tässä... oi voi, miten sen nyt olikin jo päässyt unohtumaan.

Esther, mennäänkös tuonne ulos, istutaan ja minä kerron sitten...

 

 

... ja Sulevi kertoi matkustamisesta, pikkukylistä jossa tapasi viipyillä matkoillaan..
kauniista Rosamundasta joka kulki kiertävän sirkuksen mukana itämaisena tanssijana, kohtaamisista sirkuksen kanssa, kesistä, suviöistä, yksinäisyydestä, unelmista ja lopuksi murheellisesta viestistä joka tavoitti hänet Suvijuhlan aikaan

 

Niin, varmaahan ei mikään ole, mutta yhtälailla saattaa tottakin olla - ja mikäs minä olen sitä kyseenalaistamaan. Pidin taloudellisesti huolta ja kävin joskus katsomassa, kun tyttö asui isovanhempiensa kanssa, mutta nyt oli Rosamunda menehtynyt tapaturmaisesti ja isovanhemmat eivät enää pärjänneet hänen kanssaan - iäkkäitä ja sairaalloisia..
Nyt pitää löytää hänelle sitten uusi kasvattikoti - minä en mitenkään kykene..
Ja siinä sitten Esther kuunteli.

Hetki oltiin hiljaa hämärtyvässä kesäyössä - oli lämmintä.
Niin, katsopas Esther, tuossa avautuu koko Kauppakylä, eikös ole mukavat näkymät, kyllä tämä on hyvä paikka asettua... kelle vain