Kauppahuoneen uusi myyjä

Sulevi on kuunnellut kevättä ja aikansa kuunneltuaan otti kukkapuketin kainaloonsa ja hipsi matkaan...

Kauppahuonetta hoitamaan ei jäänytkään apupojat, vaan Sulevi palkkasi tehtävään Ofelia Masalinin. Ofelia oli pystyvä ja tarmokas nuori nainen ja kun Kauppakylän sentraali oli edelleen rakentumatta, oli Ofelia enemmän kuin mielissään, että hän sai tekemistä. Ja ennen kaikkea palkkaa ja näin ollen voi jäädä Kauppakylään. Kotoa jo oli tullut huolestuneita kyselyjä.

Ofelia oli ensitöikseen avannut kaupan, puhutellut sisään astelleet miehet ja ryhtynyt järjestelemään hyllyjä. Miehet; Suutari, Lauri ja Jokakylän Kalle asettuivat seinän vierelle ja olivat hämmästyksestä aivan hiljaa. Ofelia oli aamusanoikseen sanonut, että miehet eivät saisi olla ostoksia tekevälle väelle haitaksi ja häiriöksi, eivät saaneet kessutella kauppahuoneessa sisällä ja ehdottomasti oli syljeksiminen kielletty. Ja jos näin ei toimittaisi, Ofelia sanoi saattavansa omakätisesti miehet ulos.
Ja jos siihen pisteeseen jouduttaisiin, oli kyseinen roikale ei toivottu koko seuraavan viikon.

Miesten seistessä ojennuksessa ja Laurin mykkänä ihailusta, kiirehti kauppaan Elsi-Kanerva.

 

Elsi-Kanervaa hyräilytti - ja pyysi nähdä kankaita....

 

Hamekangasta tarvittaisiin.... pitäisikö jotain vähän värikkäämpää kumminkin.... Semmoista iloista ja kesäistä... Hmmm

Ja perään saapuu Johanna....

Ofelia kertoo, että liikkeessä on uusia leninkien kaavoja... semmoisia heiluvahelmaisia
joissa helmatkin ovat vähän ylempänä...
Voi niinkös, Elsi-Kanerva valpastuu. 

No saattaisi niitä kaavoja katsoa minäkin - tuumaa Johanna ja on kovin hermostuneen oloinen.

Ai, täällä, - no niinpäs on - ja silkkinauhoja ja pitsejä..

Johanna kääntyilee ja etsien katselee ympärilleen...

Pihamaakin on tyhjä - on niin - Johanna tuumii

Suutari vaan ottaa, nousee ja lähtee..

Katsotaanpas niitä kaavoja...

Suutari lähtee.

Suutari päättää lähteä kotiin. Kauppahuoneen avajaisista asti on ollutkin aika mukavaa menoa, mutta nyt se Ulla on kuullut, että on tulossa Meripäivät ja ilmoitti hyvin ykskantaan, että aikoi lähteä mukaan. Niin, sinnehän Suutari tietysti oli aikeissa mennä - ja hymy nousi hetkeksi kasvoille - ne olikin mukavat Meripäivät ne viimevuotiset! - oli vierähtänyt jälkimainingeissa päivä jos toinenkin.... Sen vuoksi ei Suutari oikein voinut Ullan ilmoitukseen sanoa mitään

Ja kumman touhukkaana se Ulla jotain hommasi - ei kai tässä auta kuin mennä kotiin ja vähän tarkkailla mitä siellä touhutaan...

Elsi-Kanerva ja Johanna tutkivat kauniita nauhojakin...

... ja Johanna melkein jo rohkaistui kysymään... mutta ei sitten voinut...

.... kysyy sitten kun ei myymälässä olisi muita....

Ja toisaalla Suutarin Ulla

ja upo uusi kesäleninki
Kyllä sai Meripäivät tulla!

Kiitos Hanna , Ulla on niiiiiin onnellinen, hyvin sopii!