torstai 7. elokuuta 2014

Aksenjan hellepäivän mietteitä

Helle jatkuu ja Aksenja viettää paljon aikaa uudessa kesähuoneessaan ja nauttii sinne hankkimistaan uusista kasveista --- Ja lapsenlapset tekevät yleensä hänelle seuraa.
.
 
pikkuesikot Hannan sekä upea oranssi asetelma  -  ihanat kielot Mirjan
 näille esikoille oli semmoinen oma nimityksensäkin, mutta Hanna, olen sen autuaasti unohtanut...

Aksenjalla oli ollut kiireitä, suorastaan vauhdikasta aina alkukeväästä saakka. Siitä, kun Hebla oli saapunut Kauppakylään ja Villa Malakoffiin, sen jälkeen Aksenjalla oli alkanut kuin uusi vilkas ja mielenkiintoinen elämä.


Oli kiivastahtisessa elämässä haittapuolensakin; hän ei enää ennättänyt paneutua kylän asioihin ja oli suoraan sanottuna jäänyt aivan pimentoon oman kylän asioista.


Yksi asia häntä erityisesti harmitti, eräs suuri munaus - jos tuollaista sanaa uskalsi edes ajatella - se, että hän jätti noudattamatta Anna Sofia Ahlin kutsua mennä vierailulle Syreenitaloon tässä taannoin. Anna Sofia olisi esitellyt poikansa. Mutta Aksenja jatkoi vain matkakirstun täyttämistä ja lähti Heblan kanssa Helsinkiin Meeriä ja Vennyä tapaamaan. Anna Sofian pojan ennättäisi nähdä myöhemminkin, oli Aksenja tuolloin tuumannut, eiköhän hän sen muistanut, sellainen polvihousuinen paljasjalka pappilan pihalla muiden neljän joukossa.

Siitä esittelypäivästä kuvia - johon Aksenja siis ei mennyt - ja tässähän ovat siis Salmen isän isovanhemmat. Alex ja Fiona Ahl

 
 
Sitä ei vain Aksenja ollut tiennyt, että poika oli juuri valittu kylän uudeksi kappalaiseksi. Ja kyllähän asemakin jo edellytti esittelyt heidän välillään.


Ennen sitä oli sentään kappalaiset käyneet itse esittäytymässä Villa Malakoffissa, mutta aika oli muuttunut niin merkilliseksi, että ei sitä ymmärtänyt ja nyt sai itse laittautua matkaan jos mieli suhteisiin.
Voi, voi,  tämä esittely oli vielä tekemättä... Se pitäisi hoitaa jotenkin pois päiväjärjestyksestä.
Ja sitten oli Aksenjalla tämä iloinen huoli; vanhin rakkaista tyttären tyttäristä, Natasa, oli tullut siihen neitoikään, että hänet piti esitellä varteenotettaville sulhasehdokkaille.


Aksenja oli vain kahden vaiheilla asian suhteen. Tyttö oli hänen mielestään vielä niin kovin nuori ja lapsellinen ja Aksenja halusi kovin pitää hänet ja toisetkin tytöt lähellään eikä luopua heistä.


Hebla oli asiaa ryhtynyt painostamaan ja oli suunnitellut, että talven sesongiksi hän ja Aksenja ja Natasa tietenkin, lähtisivät Helsinkiin ja siellä osallistuisivat sesongin kaikkiin tanssiaisiin ja juhliin ja samalla sitten voisi tehdä hyvän valinnan sulhasehdokkaiden joukosta. Niitä ei tulisi puuttumaan, siitä Aksenja oli varma.
 

Mutta olikos Aksenja hiukan väsynyt kovin vilkkaan kesän myötä vai mikä siinä oli, että hänellä ei ollut siihen mitään halua.
Eiköhän sitä sulhanen aikanaan ilmestyisi tännekin, tuumi Aksenja haaveellisena  ja muisti omaa Olegiaan. Heillä oli onni olla rakastuneita ja heillä olikin ollut rakkauden täyteinen liitto.
 

Niin, kyllä tänne Kauppakyläänkin varmaan saadaan tanssiaisia ja niihin sulhasia jo Aksenja hiukan innostuu.. Ja voisi täältä omalta kylältäkin jokunen ehdokas löytyä... Ja Aksenja tuumii... niin, vois tälle pikku Olgallekin valmiiksi vähän katsella.. ja Sofialle.
 

Ei, ei kyllä suoralta kädeltä tule montaa vapaata miestä mieleen ja niistä vapaista ei taida olla kelvollisia yksikään... niin, paitsi ehkä virkansa puolesta joka paikkaan ennättävä ja kaikkeen puuttuva, uusi ja innokas kruununvouti Filemon Pykälä