Henkilökuntaa

Sulevi oli viettänyt nautinnollisen joulun tienoon.

Ruokaa oli riittänyt jokaisessa kyläpaikassa johon Sulevi oli visiittejä tehnyt ja siitä oli pitänyt myös Johanna huolen joka silloin tällöin viipyili Sulevin alkeellisessa kauppahuoneessa yön pimeinä tunteina.
Mutta nyt oli koittanut aika jolloin taas oli ryhdyttävä toimeen.

Sulevilla oli käynyt rakennusmiehiä kääntymässä, mutta niin olivat laiskaa, juoppoa, tai suulasta, tai muuten epäsopivaa väkeä, että Sulevi oli pistänyt matkaan jokaisen toisensa perään.
Kauppahuoneen valmistus siis oli aivan alkuvaiheessaan. Myös sinä päivänä jolloin jo aikaa sitten palkattu myymälänhoitaja ilmestyi paikalle.
Katsoi ympärilleen ja nosti juuri laskemansa laukun ja pitemmittä puheitta marssi ovesta ulos. Sinne meni pystyvä ja pätevä mies.
Sulevi oli niin masentunut kaikista vastuksistaan, että marssi myös ovesta ulos ja jatkoi matkaa kylän toiselle laidalle - Suutarin tölliin.
Siellä oli ahdasta, kodikasta ja lämmintä - ja mikä parhainta, Suutari oli erittäin mukavaa juttuseuraa.
Ja nyt ei Ullakaan katsonut kovin pahalla vaikka Suutari kävi hakemassa jostain paloviinakannun - Suutari näki, että nyt sitä tarvittiin.

Siinä meni päivä ja pari, välillä saunottiin ja Ulla keitti hännätöntä kalakeittoa; ensin keitettiin suolasilakoita nostettiin pois ja liemessä keitettiin perunaa ja sipulia. Lautaselle saattoi lisätä perattuja suolasilakan muruja.

Mutta nyt oli Sulevi taas kaupallaan ja  oli lähdössä Villa Malakoffiin Aksenjan pakeille, kun kauppahuoneeseen asteli pari nuorta...

.

(hyllyillä on jo kaupan tuotteita, kiitos Mirjalle, Tarulle, Eijalle, Kaisalle ja Erjalle!)

No keitäs... mitä...

 

Päivää vaan, eikös tämä ole se kauppahuone jonne meidän piti tulla?

Niinhän sitä sovittiin, puhe oli..

 

Jaa, niin, keitäs..

Lauri, minä olen Lauri ja tämä on Gabriel... niin, kauppa-apulaiseksi piti..Helsingistä ollaan..

 

Ja muistihan Sulevi. Silloin syksyllä Helsingissä reissatessa oli palkannut henkilökuntaa - vähän enemmänkin kuin vain myymälänhoitajan joka siis jo kävi ja meni. Tässä sitten kauppa-apulainen ja juoksupoika..

Voi sentään.  Molemmille oli Sulevi luvannut asunnon ja täysylöspidon.

 

Ja nyt oli kaikki aivan kesken. Miten Sulevi oli heidänkin tulon unohtanut tässä leppoisassa joulun ajassa.

Sovittiin, että pojat jäävät. Mitä siellä kotonakaan, vuokrahuoneet ja täynnä lapsia. Äiti oli jo ennättänyt iloita poikien hyvää tuuria - ja paria suuta vähemmän ruokapöydässä.

Patjamajoitus ja pojat alkavat pistää liikettä kuntoon aina Sulevin neuvojen mukaan... Tutustukaa nyt paikkaan, aika on ankeata vielä khym.. no niin, lähdenkin tästä..

Gabriel ihmetteli hyllyillä olevia iloisia säilykepurkkeja...

 

Ja Lauri tutkaili seiniä ja nurkkia...

 

On täällä paljon työtä ennen kuin mihinkään kauppahommaan päästään...

 

No niin on, mutta on täällä ainakin lämmintä, tuumaa Gabriel

ja mieli on jo odottava uuden edessä.

 

Matkalainen maailmalta

Pieni hahmo kulki ja etsi... jostain kuului hiljaista laulua....
Täältä, jostain tämän kolon uumenista... hui, kylmäkin alkoi olla.... 

 

Ovikin löytyi... ja siihen pikkuinen koputtaa...

 

.... ja sitten kuuluukin kutsu sisään...

 

Sisällä on Sakarias talven viimoilta suojassa ystävien seurassa... porsinko Ursulan...
Tervetuloa! Tervetuloa, tulepas lämmittelemään ja ennen kaikkea syömään - olet varmasti pitkästä matkasta aivan uupunut

 

Iki-ihana menninkäinen - joululahja itselleni  - Julia Moiseenkon taikoma.
Nyt tulee tähänkin kantoon edistystä  - nukkuma paikkaakin pitää ruveta laittamaan kuntoon - ja mitä kaikkea tänne pienen veijarin mukana tuleekaan... tiedä tätä...

 

 

Joulunajan paketteja

Tänä vuonna en vaihtanut montaa luukkua, vain Merjan, Tuikun ja Miran kanssa muutaman, niin että pääsin availun makuun ja Eija kanssa perinteinen aaton luukku.

Mutta ei haitannut veikka jokaiselle päivälle ei pakettia ollutkaan, niin ihania asioita niistä paljastui:

 

 

Tauluja kolmin kappalein, aivan ihana rasia jossa lasiset kuusen pallot,

varmasti Kauppakylän koululuokkaan menossa olevia varusteita kuten liitutaulu ja liitua, luonnoslehtiö ja purkillinen kyniä, upea peili ja sokerikko ja kiisseliä lautanen,,,,

meikki peili, tai luulen, että tämä on Sulevin parranajopeili...

 

sininen punottu kori - selvästi kuuluu Talo kiireettömän siniseen huoneeseen, ihanan lyhty ja koreja

kaksin kappalein, Ranskan kartta - selvästi kuuluu Meerille...

 

ja ovi - saapas nähdä mihin tämä avautuu...

ja nämä pallot ja rasia ovat niiiiiin pienet

Kuvasta puuttuu vielä semmoinen sukutaulu jota aloitin kehystämään ja jäi pois kuvasta - sitä sitten nähdään Villa Malakoffin seinällä

Suuret kiitokset Tuija, Mira ja Merja!

 

 

Aatto aamu alkoi Eijan monivaihepaketilla joka sisältää tarkat avaamisohjeet ajankohtineen eri paketeille;

 

Ja tässä kaikki avattuna; kaksi tuolia osissa - ja vähän on irrotettavaakin, saapas nähdä miten ne millit taas löytyy... Kiitos, onkin mukava saada myös askaretta.

sateenvarjo, pieni kukka, seinäkello - myös kittinä, ja survival-osio, jossa aimo annos kaikkea mahdollista askarreltavaa.! (ja hym, hym, kyllä sitä jo avattiin hiukan ennen viimiestä...)

Ja katsokaapas tätä varjoa lähemmin! On sitten aivan ihana  - selvästi Aksenjan uutukainen! :)

(ja tuolla oikealla alhaalla tuo musta; päivitystä siitä onkin Salmen puolella)

 

Kiitos Eija <3

 

Jouluksi osallistuin myös Ainukan tuunausrinkiin ja vaihtopariksi osui Tuija.

Aiheena oli kapiokirstsu ja sinne vähän jo kapioiden alkua,
Tässä saamani kirstu ja siellä olikin jo upea peili, pyyhkeitä, liinavaatteita, pöytäliinaa...

ja näin upea oli itse arkku!

Kiitos Tuikulle ja Ainukalle järjestelyistä.
Olikin kiva tehdä tämä.

Täytyy sanoa, että kyllä ympärillä on taitavia ja idearikkaita ystäviä, Kiitos

Pyykin pesua

Kun keväällä on Kauppakylän järvestä lähtenyt jäät, viritetään saunarantaan monessa talossa ja mökissä padat ja niiden alle tuli ja alkaa talven aikana likaantuneiden lakanoiden, liinojen ja vaatteiden keitto, alkaa pyykkipäivät. Sitä tekemään saapuu myös pyykkäri, Johanna.

 

 

Siihen meneekin monta päivää ja samalla talvivaatteet, vällyt, ryijyt ja kaikki lämmikkeenä käytetty siistitään, tuuletetaan, harjataan ja paikataan ja parsitaan ja  laitetaan kesän yli säilöön aittoihin, ullakoille, komeroihin ja arkkuihin tupien seinustoille.

 

Ja sama tehtiin taas syksyllä, enne talven tuloa. Silloin kaikki otettiin taas esiin ja tarkistettiin kunto, tuuletettiin ja korjailtiin  mikäli kesän jäljiltä niissä jotain olisi ollut.

Johanna kulki silloin suurimpien talojen väliä ja sinä aikana sai talosta aina täyden ylöspidon; asumisen ja ruuan. Ja joskus Johanna sai vanhoja vaatteita, tavaroita ja vähän rahaakin, kun häneen oltiin oikein tyytyväisiä.

 

Ja miksi ei olisi oltu, Johanna oli myös oiva apu kevään ja syksyn pyykkipäivien välissä. Oli syksyiset lahtipäivät ja Johanna oli mestari maustamaan makkarat. Lahtiaikaan kaikki yrittivät, että ne sijoittuivat peräkkäin, että Johanna ennätti makkaran valmistukseen moneen taloon.

 

 

Ja joulun aikaan Johannaa kysyttiin joulukalan valmistukseen.

 

Ja muihinkin jouluherkkujen laittoon.

 

Ja keväällä oli pääsiäisen aika jolloin Johannaa ehdottomasti tarvittiin pashan valmistukseen. 

 Kukaan ei osannut valmistaa sellaista pashaa kuin Johanna.

Ja kaikenlaisiin kalaaseihin ja juhliin häntä myös tarvittiin. Itse asiassa Johanna oli oikein kiireinen naisihminen ja häntä kysyttiin myös muualle kuin Kauppakylään.
Nyt hän oli tullut Villa Malakoffia varten, Aksenjan suunnittelemia juhlia valmistamaan.
Ja valmistuihan siinä samalla tämän jouluinen joulukalakin.

 

Niin että kovin, kovin kiireinen oli tämä neiti-ihminen. Ja neitinähän Johannan olikin helppo kulkea, kun ei ollut lapsiakaan vastuksina. Niin, että oikein pystyvä ja tarpeellinen oli tämä Johanna.

 

 

Sulevi palasi Kauppakylään

Markkinat venyivät Sulevin kohdalla kovin pitkäksi... juuttui afääreille, tai niin uskottelee itselleenkin...
Kovin oli kaunista seuraa Sulevilla koko Helsingin vierailun ajan..lieko se pidätellyt..

Illan edellä oli vasta kotiutunut ja tyhjään ja rakenteilla olevaan Kauppahuoneeseen levitti patjan ja oikaisi huokaisten selkänsä...

 

 

Voi mitkä markkinat - paljon oli kohtaamisia, mutta yksi niistä edelleen oli kirkkaana mielessä, niin kirkkaana, että saattoi melkein kuulla Estherin  hyrisevän äänen...

 

... melkein tuntea käden lämmön....

 

... huuookaus... 

ja koko Helsingissä olon ajan oli häntä emännöinut upea Maggie - niin ryhdikäs ja ylväs ja upea ilmestys, että siinä silmä lepäsi aina Maggien liikkuessa..

Oli Sulevi afääreitäänkin järjestellyt - oli tullut pestattua kauppiaskin tiskin taakse. Sulevi itse ei toki ennättänyt sinne juuttua, tavaran ostossa sitä piti olla jatkuvasti liikkeellä.. Helsingin suunnalla varmasti erityisesti... Ja kauppiaalle oli otettu samalla myös apupoikakin, kun kerran oli palkaamaan ryhdytty... Ja kohta puoliin ne sieltä tulisivat... vaikkei ollut vielä koko kauppaakaan.
Olikohan Sulevi nyt innostunut liiaksi. No, se oli ne shampanjat siellä Kämpin lounaalla ja Kappelin terassin snapsit ja vähän varmaan siihen vaikutti Seurahuoneella nautitut yömyssyt... oli Sulevi ennättänyt seuraelämäänkin sen verran tutustua.
No, kauppias sai tulla ja vaikka ryhtyä remontoimaan, kyllä sitä pystyvälle aina töitä löytyi - ja tutustuipahan perin juurin kauppaan, kun oli itse sitä pystyttämässä...ja apupojat aina juoksivat asioilla.

 

Jos nyt saisi unen päästä kiinni - aamulla lähtisi kuulemaan mitä Kauppakylällä on tällä välin tapahtunut - ja kertomaan tietysti Helsingin kuulumisia ja vähän ulkomailtakin..
voi voi... se Esther ja hyrisevä nauru...

 

Kaappi ja tuolit ovat Erja Helanderin tekemiä. Satavuotiaasta puusta. Jokainen pienikin yksityiskohta on taiten ja huolella tehty. Kestää käsitelyä.

Kestäisipä myös ihailevat katseet joita täällä niihin luon. :)

Filemon Pykälä

Kauppakylässä oli alkamassa vilkas syksy.
Lämmintä oli edelleen - vuoden aikaan nähden erityisen lämmintä eikä vielä kaikki puutkaan olleet luovuttaneet lehtiään, ruoho viheriö ja jotkin kukat olivat vallan intoutuneet toiselle kierrokselle
kukinnassa.
Kylänraitti oli vilkastunut ja ihmiset olivat liikkeellä aamusta iltaan.
Syreenitalossakin oli useana päivänä ollut koolla hyvin miehinen joukko pohtimassa Kauppakylän asioita. Kauppahuonetta oli kaikkien tuntema kulkukauppaakin harjoittanut Sulevi puuhaamassa.
Ei siihen varmasti mitään kellään ollut vastaan, hyvä asiahana se oli, oma kauppaliike kylälle.

Kappalainen Alex Ahl kuului suunnittelevan vierailua kylän laitamille siellä täällä mikä mihinkin suuntaan kenottaviin tölleihin ja samalla Suutarilaan. Suutarin töllin isännän asioita kun voisi käydä vähän kyselemässä, oli kyläläisten keskuudesta tullut sellaista viestiä, että kovin lujilla siellä oltiin.

Sentraali odotti edelleen kytkentää - ja siihen ei kellään tuntunut olevan kovin suurta kiirettä.
Tuntematon asia ja kun tiedot ja asiat kulkivat melko nopeasti kaksi kertaa päivässä kulkevan postin mukana, niin ei paremmasta ollut ymmärrystä suurimmallakaan osalla.

Lev suunnitteli jälleen matkaa afääreille, mutta taitaisi jäädä kevääseen, ei kannattanut enää talvea vasten yrittää. Vedet jäätyisivät varmaan kuitenkin pian. Åmaria oli kysellyt  mukaansa
ja kun Åmarin äiti oli tullut vierailulle, oli Åmarin mieleen hiipinyt vaivihkaa merentuoksua ja sen mukana vanha kaipuu. Olihan tullut oltua aloillaan jo useampi vuosi Lyydian vuoksi. Ja ihanaa olikin ollut tämä aika, mutta nyt voisi vähän käydä katsomassa mitä merten kuohuihin kuului. Voi, voi, suolavesi alkoi jo ihan maistua suussa.

Villa Malakoffissa suunniteltiin kutsuja ja ihan Helsingistä saakka piti sinne kutsuttuja tulla.
Ja sitten oli tämä orpolasten asia. Luvattoman paljon oli kylän tölleissä pientä ihmisen alkua joista yksi ja toinen yritti pitää huolta. Jotain siihenkin asiaan olisi hyvä keksiä.

Miesten pohtiessa, oli naisväki ihailemassa Sofkan ja Levin pientä vauvaa - kylän oropoja hänkin, kun alakerran portaita nousi liukas ja kärppämäinen mies; Filemon Pykälä, uusi kruununvouti.
Fiona opasti Filemonin miesten seuraan.

"Khim, hih, hih.... pääääivää taloon...Kuuulin tuolla raitilla, että täällä jokin kokoontuminen olisi menossaaa...  hih, hih niin.  Miiitäs täällä miehillä on mielessä...suuunnitelmia tehdään?
Ajattelin vain, että ooonkos kaaaaikissa asioissa nyt mietitty se laaaillinen puoli.."

Niiiin, kas, pääääivää Kappalaiselle nooo -  ooonhan  täällä sitten asiat ainakin jooollain tasolla järjestyksessä, kun tämä heeengen edustus on huomattu kuutsua  paikalle.

 

Jaaahas, khiih, hih, voi täällähän onki ruuokailut menossa... niin en minä tiiiietenkään...

mutta - katsohan vaan, voi voi kun on herkulliset.., jos hedelmän vain sitten kumminkin...

 

Filemon Pykälä, kruununvouti, eikä oikeen kukaan ymmärtänyt, että minkä armosta.

 

Naisten juttuja...

Ja taas on yhdet markkinat onnellisesti takana. Tällä kertaa ei itse Aksenja Malakoff ennättänyt matkaan lainkaan. Tai ehkä olisi ennättänyt, mutta liekö pitkä ja kuuma kesä ja sen myötä verkkaiseen elonrytmiin hiljalleen ajautuneet Kauppakyläläiset ja sen mukana myös Aksenja niin laiskistunut, ettei kerrassaan saanut lähdetyksi.

Eikä kovin moni muukaan. Ei edes Suutari joka yleensä käy markkinat kuin markkinat, mutta edellisten venyttyä vallan koko kesän mittaiseksi, oli päättänyt jättää nämä suosiolla väliin. Rahaakin oli sen verran vähän ettei senkään vuoksi ollut lähtenyt. Piti tienata välillä.
Sulevi oli päässyt matkaan, kun alituiseen liikkeellä oli muutenkin. Ja Sulevi oli pistänyt Aksenjan tilaamat tuolit tulemaan jo edeltä itsensä jäädessä vielä Helsinkiin. Maggie oli luvannut majoittaa jonkin aikaa mitä afäärien hoitamiseen meni...

 

Ja näihin tuoleihin oli Aksenja vallan ihasutunut. Nimekäs puusepänverstas oli ne valmistanu. Ja kuin unta, ne vastasivat Aksenja unelmaa täydelleen. (nämä ovat Erja Helanderin upeat käsityönä valmistamat pehmustetut tuolit joiden puuosan materiaalit ovat 100 vuoden takaa.)

Hebla ja Anna Sofia Ahl olivat Aksenjan seurana ja rouvat arvioivat Aksenjan remontoinnin lopputulosta.

 

Ja Aksenjan lapsenlapset, pikkutytöt kuten Aksenja heistä aina ajatteli, olivat  myös kokoontuneet oman babushkansa valtakuntaan päivän herkuille, kuten heillä oli melkein päivittäin tapana..

 

Kaikki olivat rakkaita, mutta kummallisen lämmin hymy ilmestyi Aksenjan silmiin, kun tytöistä nuorin, kapteeni Aleksei Malakoffin ja Paulinen pikku-Sofi ilmestyy paikalle...

(Koko huone ja lähinnä takaseinä viimeiseksi uusittu, oliskos tämä näin viimeinen kuosi..)
(Ja huomaa lamppu...)

 

Tytöt kihisevät innosta, kun kuulevat, että Aksenja suunnittelee suurehkoja kutsuja

lähitulevaisuuteen