Ja sitten avataan....

No niin - hmm, hetkinen vielä...

 

No niin, nyt sitten - Avaamme Kaupakylän Kauppahuone S.Karlssonin.

- tämän sanomista Sulevi oli odottanut oikeastaan koko ikänsä...

Ja virallinen osuus. Kauppakylän oma väki.. Kiitos Taru <3
Ilman sinua ei olisi Kauppakylää - valloittavat hahmot ovat mahdollistaneet tämän
(kaikki Kauppakylän nuket ovat Taru Astikaisen upeita luomuksia)
ja tietysti kiitos Erjalle, joka teki Kauppakylästä nimensä mukaisen - onhan se ollut vähän noloa ettei siellä ole ollut omaa kauppaa... Nyt on; Kauppahuone S.Karlsson
(Erja Helanderin tekemä upea kaupparakennus)

.. ja koko väki täällä lähettää Tarulle terveisiä!

avataanhan sitten...

Maggie, jolta Sulevi sai lainan Kauppahuoneen perustamiselle on saapunut Helsingistä liikkeen avajaisiin. (mitenhän paljon?, sitä on pohdittu kovin viimeajat)

Viralliset puheet ja kuvat..

.. ja myös Juvonen jonka perimä rakennus alun peri on ja jolta Sulevi sai rakennuksen ostaa, on tullut mukaan..

 

Sulevi halusi avajaispäivänä tarjota kahvia ja voileipiä vieraille
ja Johanna lupautui huolehtimaan tarjoiluista - totta kai

ja sitten kuvataan....

Ja virallinen potretti joka painettiin seuraavan viikon Kaupakylän Sanomiin

Kauppakylään on tullut myös muita avajaisvieraita; Kauppias Aukusti joka on auttanut Sulevia Kauppahuoneen tuotteiden hankinnassa.
Samalta kylältä lähti matkaan myös Vihtori-Vaari ja Toivo.
Tässä virallinen vierailukuva
(ei näytä kovin huonolta kukaan vaikka osa on valvonut edellisen (kin) illan melko pitkälle ja Toivokin on taas löytynyt,,,)

Ja sitten kauppaan!

Sulevi on tänään tiskin takana, huomenna siellä on sitten jo apupoika, mutta tänään aikoo Sulevi nauttia aivan  koko päivän vieraista..
Ja yhtä hymyä on mies.

Kauppaan astuvat kylän arvohenkilöt ensin  - tietysti Villa Malakoffin itse rouva Aksenja ja Hebla etunenässä.
Muut sitten heidän jälkeensä.. osa jäi vielä ulos nauttimaan kahveista
ja kuulumisista, kun nyt näin kerrankin oltiin joukolla koolla.

Ja sitten tutustutaan Sulevin valikoimiin...

Aksenja on makutuomarina - kellehän Vihtori valitsee silkkinauhoja....?
(Niin, sitä ollaan tuttavallisesti Aksenja ja Vihtori... Vaari ei mennytkään Syreenitaloon yöksi, vaan Villa Malakoffiin.)

Pikkutytöt eivät saa silmiään irti...

ja lisää pienempiä ihailijoita

Khööm, khööm.. Pykälä, Fiiilemon Pykälä...

Ofelia yrittää päästä Sulevin puheille ja yrittää saada ovensuusta huomiota...

.. ja mistähän Ofelian taakse on Mihail ilmestynyt

Maggie kyselee Vihtorilta Saiman kuulumisia
ja mitä kuuluu Laimi Lyydialle..

Toivo on huomannut Ullan ja Kajsan

...kovin tekee tuttavuutta Toivo...

Kauppahuoneessa on jo melko lämmin ja herkkää Ofeliaa pyörryttää...

 

... ei kai eiliset Jokakylän Kallen ja Suutarin tarjoomukset ole olleet pihamaalla tänäänkin nautittavissa... 

 

Ulla kyselee Juvoselta onko se nähnyt Suutaria....

Ensin kaupassa olleet ovat siirtyneet pihamaalle kahville ja ne jotka olivat odotelleet, pääsivät pikku hiljaa myös kauppaan katsomaan valikoimia...

... Ullakin jo ennätti lähteä - ja Suutari löytyä...

Vihtorikin on siirtymässä pihamaalle...

Avajaisten kahvitarjoiluista myöhemmin...
... ja "jälkilöylyt."..
 

Vielä matkaa avajaisiin

Sulevi sai Kauppahuoneensa.
Kaikki kävikin sitten aivan yllättäen.
 Asioilla on tapana järjestyä, siihen Sulevi luottaa - tosin tässä oli jo usko loppua, mutta nyt,

 yllättäen hänellä oli oma Kauppahuone! Niin, hiukan velkaa Maggien suuntaan, mutta velathan on maksettavaksi.
Niin -  oma, vähän vanha, mutta ihana - tuumaa Sulevi ja on pelkkää hymyä.

Kauppahuoneen saavuttua alkoi Sulevilla kiireiset ajat.

 Hyllyihin piti saada myytävää ja paikat kuntoon.
Jokapaikan Kalle ilmestyi Kauppahuoneelle heti.

Lauri ilmestyi myös ja Suutari sitten illemmalla.
Illan Sulevi teetti heillä töitä, mutta aamulla häntä odottikin yllättävä näky.

 

 

Jaa-a, tähän on puututtava heti. Tämä kyllä karkottaa asiakkaat - tuumaa Sulevi ja käy herättämään miehiä.
Päivä kuluu puurtaessa ja yllättäen ei  miehiä tänään enää näy.
Sulevi on saanut sähköt kytkettyä.
Kulmaan pistetään valo heti. Tästä se näkyy kahtaalle - asiakkaat löytävät pimeälläkin perille.
Niin, tänään olisi ollut ne Villa Malakoffin kalaasitkin...

Niin, ei, ei sitä kyllä mitenkään ennätä...

Mukavasti valaisee kylttiäkin.
No nyt nämä tikkaat heilahtivat...

 

Pääsi Sulevi onnellisesti alas..

 

Sitä on sitten pääsiäinen... pitkäperjantai...

Kovin tuntui pitkälle tämä päivä.

Sulevi istuu ja nauttii voileipiä. Ei paljoa muuta ole ennättänyt.
Nämäkin kävi Suutarin Ulla tuomassa... samalla kun kävi kiittämässä Sulevia että oli ajanut Suutarin  kotiinsa.

Tänään tuntuukin Sulevi olevan kovin mietteliäs... Kauppahuoneen papereitakin pitäisi katsoa.

Vaan kun ei nyt huvita... avajaisiinkaan ei ole montaa päivää ja vielä paljon tehtävää, mutta nyt on mieli jossain.. haikea...

Vihdoinkin kalaasit

Villa Malakoffissa oli kalaaseja järjestetty pitkään ja hartaasti.
Monet kalat oli pyydetty ja syöty ennen kuin ne vihdoin päätyivät saliin pöydälle hyytelönä ja kraavina kalana.
Salin pöytä oli nostettu seinustalle ja katettu, lattialle jätetty tyhjää tilaa nuorten parien pyörähdellä. Niin oli Hebla suunnitellut - niinpä niin.

Anna oli kattanut Olgan kanssa pöytään herkkuja.
(herkut Jatan ja Mirjan ihanuuksia)

 

Natasa ja Pietarista saapunut Adelaida-serkku ihastelevat ruokia... ja supsattavat....

 

Aksenja vain oli kyllä alun perinkin tiennyt, mennyt sitten Heblan puheiden mukaan ja innostunut eikä sitten ollut raaskinut keskeyttää sitä intoa joka aika ajoin tarttui häneenkin. Vaikka olikin tiennyt... ; Kauppakylässä ei ollut naimattomia naimaikäisiä miehiä.
Siis sellaisia jotka olivat soveliaita kutsua. Ei muita kuin Filemon Pykälä.

 

Filemon Pykälä saapui oikein mielellään. Olisi tullut melko varmasti ilman kutsuakin.
Missä vain väki kokoontui, oli lainvalvojan suoranainen velvollisuus tarkastaa kokoontumisen syyt ja etenkin varmistaa ettei niillä ollut ainakaan epäsuotuisia seurauksia.

 

Khööm, khööm, Niin päääivää arvon neidit. En olekaan eeesittäytynyt vielä tälle
tooiselle neeeitsykäiselle.... Fiiilemon Pyyykälä, esivallan paaalveluksessa ja teeeidän. Khih,hih...
Muutta voi, voi mitkä herkut....

Ja niin Filemon Pykälä antautui katseen ja tuoksujen nautinnoille. Ja aikoi antautua lisäksi myös makujen nautinnoille. Oikein hartaasti ja pitkään.

 

Aksenja oli pyytänyt rouvia  kalaaseihin, kun tiesi, ettei Hebla löytäisi nuoria miehiä eikä näköjään varttuneempiakaan saapunut.
Sulevia odotti sekä Aksenja, että Hebla, mutta Sulevi oli lähettänyt sanan, ettei nyt mitenkään ennättänyt. Afäärit ottivat juuri nyt Sulevin kaiken ajan.

Tyttösillä oli hauskaa seuratessaan Filemonin herkuttelua ja kuunnellessa kertomuksia hankalista ja haastavista tilanteista joissa Filemon Pykälän arvovaltaa oli tarvittu.

Ja juttua riitti - ja suolaisten jälkeen oli Filemon siirtynyt huoneen toiselle laidalle jossa oli tarjolla makeaa.

Rouvilla oli niin paljon puhuttavaa, että Filemon sai puhua melkeinpä yksin tytöille.
Rouvat olivat aivan kuohuksissaan; Suleville oli ilmestynyt Kauppakylään Kauppahuone.
Suuri punainen hiukan jo elämää nähnyt rakennus, mutta komea, kahtaalle avautuvilla ovilla ja suurilla ikkunoilla.
Aiemmin vuokratun huoneen remontti oli pitkistynyt ja kuten usein samalla ne tahtovat mutkistua ja niin oli käynyt.
Sulevi luopui siitä hankkeesta. Juopoteltuaan murheitaan pari päivää Suutarilla, oli ottanut ja lähtenyt Helsinkiin ja sieltä tultua oli tullut Kauppahuonekin.
Itse talo oli Juvosen suvulla ollut rakennus jonka Juvonen oli perinyt. Juvosella ei ollut aikeita muuttaa koskaan itse taloon ja myynyt Suleville pitkään tyhjillään olleen rakennuksen.
Mutta mistä oli Sulevi saanut sellaiset rahat - sitä rouvat pohtivat...
Niin, Maggien luona Sulevi oli myös viihtynyt.... ja Maggiella oli varoja. Paljon varoja...

Ja sitten kuuluu iloinen hihkaisu, naurua, ja kohahdus rouvien sohvanurkassa...
Babuska, katso, saanko esitellä sinulle - Samuel

Ja Natasa tuli ja kuljetti nuorta miestä ihan käsipuolesta! Voi kauhistus, pääsee Aksenjalta.

Natasa oli iloinen, eikä huomannut mitään ihmeellistä lämpimässä otteessaan, olivathan he Samuelin kanssa näin olleet monta kertaa ennenkin...
Voi sentään..  huokaa Aksenja
Tällaista tämä sitten on, kun vapaasti annetaan kulkea torit ja markkinat nuorten neitojen... ei mitään kuria ja vahtia, päivittelee Hebla,..
Elsi-Kanervaa hymyilyttää, niin on kaunis pari ja onnellisen oloinen. Anna Sofia Ahlin ilme on myös hersyvä, mutta nyt ei uskalla sanoa mitään, saati katsoa Aksenja Malakoffin kasvoja.
Voi sentään, sitä on tainnut Aksenja toistella tämän illan aikana jo monet kerrat...

Filemon vähän typertyy, nielaisee pullan hiukan liian suurena ja kääntyy sitten vasemmalle... onhan vielä tämä toinen neito...

Niin, kovin kaunis, kovin kaunis on tämäkin - nuori ja kaunis... kyllähän se tästäkin... khööm, khööm

ja viimein on keittiö liesien ääreen kantautunut
Sulevin Helsingin reissulta tieto, että  Sulevi on Maggien lisäksi nähty käyskentelemässä kasvihuoneilla ja puutarhoissa kuvan kauniin nuoren neidon kanssa...
Ja joku jo varmana tiesi, että sama neito on vieraillut Kauppahuoneella illan hämärissä ja viipyillyt -  vaikka se ei vielä ole edes avattu..