Uusia juttuja

 Kevättä näytti, oikein voimalla! Aurinko oli paistanut täydellä teholla ja nostanut lämpötilat pitkälle plussan puolelle ja hanget olivat sulaneet jo viikkoja sitten. Oli ollut myös sateetonta pitkään, joten vältyttiin suurelta loska- ja kuravelli vaiheesta. Ihmiset olivat olleet kevään huumamia jo viikkojen ajan ja puuhanneet suurella innolla ja ilolla asioita - pitkä ja lamaannuksenkaltainen talvi oli tiessään!

Villa Malakoffissakin oli Aksenja touhua täynnä. Konrad oli palannut takaisin Saksaan alkuvuodesta ja vaikka Aksenjakin oli hetken surrut Konradin lähtöä, oli hän vähitellen täyttynyt kevään valon myötä uudella energialla.
Hän oli puhunut pitkän puhelun Helsinkiin Vennylle, vaikka oli tietysti kirjoittanutkin talven aikana ja kertonut Kondradista ja Kondradin kertomia.  Helsingissä oli Hotelli Wellamon Helmessä kalustettu hotellin huoneita ja sinne oli tullut upouusia sänkyjä heiman enemmän, mitä tarvittiin. Venny oli järjestänyt Aksenjalle sieltä yhden sängyn. Ja millainen sänky! Siinä oli kauniit koristekierteet ja nupit ja muutenkin siro ja sen mukana tuli myös uusi, muhkea patja.  
Tänään Aksenja oli kannattanut vanhan sänkynsä huoneesta pois ja uuden tilalle. 

Tähän näin, kyllä sen pitäisi mahtua, vaikka se hieman suurempi onkin.

Vävy Michail ja miespalvelija Björn olivat kantaneet toisen sängyn pois ja saaneet uuden tuotua jo melkein perille. Portaita oli noustu jos jonkinlaisissa asennoissa ylös ja alas ja nyt tuntui, että viime metrillä piti vielä vetää henkeä - 

Laske, laske alas, Björn huokaa

Mitä, mitä, meinaakos ote livetä, eikös riitä ruis ranteissa - Michail ilakoi...

lasketaan, lasketaan... olisi vaan enää niin vähän jäljella, sitten on tämä urakka valmis...

Olisi niin, mutta selkää juilii niin vietävästi ja kädet kramppaavat...

Hetki vain, ...no, nyt.. jatketaan, saadaan tämä paikoilleen...

Kun sänky on saatu seinänviereen, miehet saavat lähteä, Anna jatkaisi Aksenjan kanssa tästä. Aksenja istuu uudelle sängylleen ja tunnustelee patjaa - muhkea on, kyllä tässä lepää. Sitten vaan lakanat paikoilleen, laitatko Anna ne - Siirryn saliin, päiväkahvit ja mämmit on varmaan jo syöty, tässä sänkyjen vaihdossa menikin paljon pidempään, miten ajattelin.

Ja Anna laittaa...

Alakerran keittiössä on Olga ahertanut mämmiroveiden kanssa useamman päivän ja nyt niistä saadaan nauttia. Yläkerran ruokasalissa on päiväkahvit ja tsajut mämmillä ja pashalla tarjolla.

Björn istuu keittiössä ja odottaa pääsiäispiirasta ja potee selkäänsä. Vaimonsa Anna saa illalla hieroa siihen linimenttiä, pahus, että sitä juilii.

Aksenja oli Helsingin yhteyksien aikana kuullut myös kristallisesta kattokruunusta joka olisi kaupan. Eikä kauaa sitten aikaillut, kun tekin päätöksen sen ostosta. Se oli tullut samalla junalla kuin sänkykin ja edellisenä päivänä oli ollut kristallikruunun asennuspäivä. Olisiko Björnin selkä jo siinä lähtenyt vihottelemaan, paljon oli ollut kurottamista ja huojuvia tikkaita, mutta siinä se nyt oli!

Eilisen illan oli Aksenja viettänyt salissa ihaillen kruununsa loistetta ja Hebla odottikin häntä sinne jo myös tänään eikä ollut raaskinut syödä vielä kuin yhden lautasellisen mämmiä. 

Jos ei nyt kohta tulla, syön kyllä jo toisenkin ja sitten siirryn verannalle, sinne paistaa parahiksi ilta-aurinko.

Aksenja ei päässyt lähtemään alakertaan, kun yllätysvisiitille oli ilmestynyt Hermanni Potretti. Hermanni oli jäänyt pikku huoneistoon Kauppakylälle ja siellä kehittänyt Villa Malakofissa kuvatut kuvat ja tehnyt niistä albumin. Albumiin oli Hermanni kiinnittänyt myös Aksenjan tuttujen kuvia kylältä.

Kiitokseksi, vain kiitokseksi, sain tuntea täällä niin lämpimän vastaanoton ja viettää ikimuistoisen Tapanin päivän, että tämä on vähintä mitä voin tehdä, ottakaa vastaan kiitokseni...

Aksenja on aivan häkeltynyt... voi että!

jokainen väli on eroteltu silkkipaperilla....

.... ja kuvat ovat ihania..

Kiios Hermanni Potretti, saanko pyytää ruokasaliin, siellä on juuri katettuna pääsiäispashaa, mämmiä ja kahvia ja tsajua... 

No tottakai saa!

Sänky on Erjalta (Erja Helander), Erjan sorvaama, tekemä ja kyllä vaan, Hotelli Wellamon Helmeen tehty ja niistä yhden sain Aksenjalle. Upea hotellikokonaisuus siellä Erjalla valmistuu!

 Valokuva-albumi on Erjalta myös. Aivan huikea silkkipaperi välilehdin ja aidoin silkkilankanyörein - ja ihanat kuvat. 

Kristallikruunun tilasin Minimaailmasta - ihastus, alla koko kaappi

Nyt on kahdessa huoneessa valot - kyllä ne elävöittää, pitää jatkaa sähköistämistä.

Sulevin joululahja

 Sulevi Karlsson rakasti ihmisiä ja seuraa ja erittäin paljon seuran keskipisteenä oloa, mutta pitkien juhlapyhien jälkeen hän kaipasi kipeästi jo omaa, rauhallista hetkeä. Joulun aika ja uusi vuosi olivat sujuneet hyvin syöden ja seurustellen ja ajanviete pelien äärellä. Ulkoilua hiukan, ja kyläilyä vain pakon verran, Pensionaatti Villi Helmessä kun oli vieraita ja asukkaita talon täydeltä. Vieraat merkitsivät seuranpitoa, mutta nyt, kun Pensionaatti oli Sulevin ja vaimonsa oma, tiesi se myös työtä. Ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa piti olla kaikille riittävästi. 

Vaikka Johanna olikin jäänyt taloon, kun omistus siirtyi Edithille ja Suleville ja hoiti keittiön asiat enemmän, kuin hyvin, riitti pientä puuhaa ja päätösten tekoa myös Edithille ja Suleville. Sulevi hoiti seurustelun ja erittäin mielellään sen teki, mutta tänään kaipasi jo rauhaa.

Sulevi hiippaili aamutuimaan alas keittiöön, niin kuin hänelle oli muodostunut tavaksi. Edith halusi nukkua pitkään ja ryhtyi emännöimään vasta myöhään, mutta niin aikaisin ei Sulevi keittiöön päässytkään, etteikö Johanna olisi jo ollut hereillä ja vähintään sitonut esiliinaa vyötäisilleen ja sytyttänyt hellaan valkeaa. Johanna keitti aamukahvin ja puuron pensionaatin vieraille, teki voileivät  ja keitti munia. Johanna laittoi aamiaisen myös Suleville. Sen Sulevi nautti keittiön lämmössä, ei yläkerran salissa. Aamut olivat Sulevin mielestä kodikkaita, oli mukava katsoa Johannan puuhastelua ja hyvä oli Johannaa katsella muutoinkin.  Joskus Johannan punaiset ja pitkät hiukset olvat palmikolla niskassa,  joskus Johanna vasta alkoi niitä suoria, silloin Sulevi uppoutui näkemäänsä ja muisteli miltä oli tuntunut ne hiukset kämmenien ja sormien lomassa...  jaa-a, se oli aikaa ennen Edithiä. Sulevi oli alkanut hieman haikailemaan menneen perään, kun Johanna oli tullut pensionaattiin työhön, mutta Johanna sanonut, että Edith oli hänelle hyvä emäntä, eikä hän halunnut tälle harmia ja lisäksi Johanna piti työpaikastaan - luonut sitten vihreillä silmillään  katseen suoraan  Suleviin ja se oli tuntunut kuin moukarin iskulta suoraan vatsaan. Sulevi ei voinut itselleen mitään; hän ihaili naiskauneutta enemmän kuin mitään ja kerran hänen sydämeensä päässyt oli siellä aina. 

Sulevi myös mielellään keskusteli Johannan kanssa. Pensionaatin asioita, Kauppakylän asioita, mutta myös Sulevin omia asioita. Jos Sulevia harmitti, sen saattoi kertoa Johannalle, tällöin saattoi Sulevi tuntea rauhoittavan käden olallaan, joskus kannustavan taputuksen ja joskus, kyllä, keveän sipaisun poskessa. Joinain aamuina Sulevi saattoi hetken pidellä letistä, tai essun nauhasta ja joskus jopa tempaista karhumaiseen rutistukseen ja vaikka mitään ei lausuttu ääneen, Johannan vihreät silmät Sulevin silmiin ja punehtuvat posket kertoivat Suleville, että myös Johannan sydämessä oli oma paikkansa aina Suleville. 

Tänä aamuna Johanna jo keitti munia ja voiteli leipiä, toivotti Suleville hyvän huomenen, antoi hymyn ja kysyi päivän ohjelmaa. Sulevi kertoi lähtevänsä Kauppahuoneelle ja mielellään ottaisi evästä mukaansa, aikoi viettää siellä koko päivän. Johanna ymmärsi, otti esiin kangaskääröt ja ryhtyi laittamaan Sulevin eväät valmiiksi. 

Kauppahuoneellle päästyä Sulevi oli erinomaisella tuulella. 

Konttori huone oli kuin toinen koti. Siellä tehtiin työtä ja myös rentouduttiin. 

 Sulevi oli tehnyt joulun alla taidehankinnan, olkoonpa vaikka joululahja itselle, tuumaa...

Ja pyhien vuoksi sitä ei ole ennättänyt kunnolla ihailemaan ja siitä nauttimaan. 

On se, on...  aito Rubenserus..

Tähän tämä sopiikin vallan hyvin... hmm.. muistuttaakos hän jotakuta...

Mitäpäs, pitääkin varmaan kutsua muutama kaveri katsomaan...

Olisikohan Otto-Iivari ja muurari Nysten.. tjaah, Suutariakin olisi mukava nähdä... saavat antaa arvionsa joululahjasta...

Onkos se apupoika missä? Saa lähteä hakemaan vieraat.. jahas, tsajut kiehumaan odotellessa!