Porsinkoja

Kauppakylän laitamilla, Savupirtin takaisessa metsässä, Malakoffien tiluksien perimmäisessä laidassa, on vanhan asujaimen jälkiä. Ja jotain siellä on edelleenkin...


Se on paikka jossa Julle ja hänen kaverinsa Kettu viettävät rauhallisia ja uneliaita päiviään. Tai Julle viettää, ja Kettu hölkkäilee uteliaana pienillä retkillään ja raportoi ympäristön tapahtumista Jullelle.
Nyt ei Kettu päätynyt pelkästään raportoimaan, vaan toi itse raportoitavat mukanaan.
Kaksi sikaa.


Tai puolitoista, jos tarkkoja ollaan. Ylermi Porsinko ja hänen vaimonsa Unelma.


Ylermi itse on enää osittain olemassa - mutta se ei ole vähentänyt hänen pontevaa ja rohkeaa asennettaan elämän suhteen. Ylermi oli eräänä syksyisenä aamuna ollut hyvin varomaton. Vaikka metsältä olikin kuulunut jo monta päivää pyssyjen pauketta, ei hän ollut voinut vastustaa herkullisia omenoita jota oli kipattu läjäpäin pellon reunaan. Ja vaikka Unelma oli vielä huutanut varoituksia, oli Ylermi teputellut reippaasti omenakasalle ja - laukaus vain kiiri kaikuna pitkin metsää ja linnut lehahtivat kirkunan siivittämintä taivalle - siinä lepäsi Ylväs Ylermi. Ylermillä oli kuitenkin onnea; paikalle sattui syysmarkkinoille matkaava etevä parantaja eukko, noita jonka erikoisalaa olivat eläimet. Hän katsoi tilannetta ja totesi, että ei Ylermistä enää tule kokonaista, mutta puolinainen. Ja hyvä sellainen tulikin. Noita heitti heidät Kauppakylän metsään turvaan pyssyiltä ja siinä he nyt sitten olivat. Ketun asujaimelle tuomat. Ylermi ja Unelma.




Ylermi katseli minua Forssassa hyvin intensiivisesti ja minusta tuntui, että se hyväkäs iski jopa silmää...,
en häntä sieltä kuitenkaan ostanut. Mutta Ylermi ei jättänyt rauhaan ja minun oli pakko olla Hannaan yhteydessä ja kysyä mikä oli Ylermin kohtalo. Onni - se oli vielä tallella ja niin upeaa, hän sai Hannan taiturikäsissä itselleen vielä vaimon.
Kun tämä selvisi, olin jo sommitellut Tarun rappuja ja kas vaan, näin nämä asiat yhdessä taas loksahtivat ja eläinten asuinpaikka alkoi hahmottua. Vielä se on aivan kesken, mutta annan sen itsensä kertoa, miten se tästä muokkautuu...


Unelma ja Ylermi ovat kuitenkin saapuneet ja  - Voi tätä Rakkauden määrää :-) Kiitos Hanna!

Olga

Kauppakylään on saapunut jälleen uusi asukas; rehevänpuoleinen naishenkilö.
Tuima katse ja päättäväinen ilme -hymykuoppa kuitenkin poskessa näkyy usein.



Hän on Olga. Villa Malakoffin uusi huushollerska. Mihail hankki hänet Pietarista. Pientä draamaakin
Malakoffeilla oli, kun Olgan tulosta kiiri tieto Kertulle - Malakoffien uskolliselle kodin hengettärelle joka on  hoitanut niin keittiön kuin lapset ja oikeastaan vähän kaikki.
Mihail kuitenkin ilmoitti, että talo tarvitsee kunnon matamin keittiöön ja hänen vatsansa kunnon ateriat. Tämän kuultuaan Kerttu oli paennut alakerran huoneeseensa itkua pyrskien eikä sinä päivänä kenenkään vatsa saanut kunnon ateriaa. Asian korjaaminen vaati Mihailin kapuamisen alakertaan, Kertun kamariin.
Kkun hän oli Kertulle vakuutellut, että hän halusi siirtää Kertun pelkästään lapsiaan hoitamaan, eikä hän antanut tehtävää kenellekään muulle, kuin henkilölle joka nautti  vankkumatonta luottamusta ja oli lasten rakastama, eli vain ja ainostaan Kertulle, oli niiskutus viimein vaiennut. Ja lopulta kaikki saaneet mukavan illallisen.


No niin, tuli sitten päivä jona Olga saapui - tai ensin saapuivat hänen kangaspuunsa. Tovin päivitteli Olga uudessa valtakunnassaan matkalla sotkeentuneita kangaspuitaan, silmäili sitten remontin kourissa olevaa keittiötä ja totesi, että "jaa-a- kyllähän tässä nyt jonkun aikaa joutaa olemaan". Aksenja-rouva kiirehti keittöön päivittelemään kangaspuita ja Olgan tomeraa olemusta. Kovin vaikutti tosiaan topakalta. Ja mihin kangaspuut sitten jäävät, jää nähtäväksi. Keittiöönsä niitä ei halunnut Aksenja - ja sinnehän ne ehdottomasti kuuluivat, tuumi matami Olga.



Olgan ostin Tarulta markkinoilta osina ja hänen vartalonsa onkin ensimmäinen huovutuskokemukseni.
Huovutusneulan sain joululahjaksi, mutta ennen ensimmäistäkään tikutusta sain sen jo poikkastua. En ole tätä kehdannut edes kertoa tyttärelleni, jolta sen sain. Mutta mummuni vanha parsinneula joka on päästään vähän jo kulunut karheaksi sai kelvata.



Ja sai Olga vartalon. Pyylevän niin kuin Tarun tekemät pohkeet vaativat.



Karvainen hän hiukan on - mutta - olen häneen aika tyytyväinen näin ensimmäiseksi tekeleeksi.
Vaatetin hänet myös.

Jo vanhempaa puuhailua

Kun ei pääässyt päivittämään, jäi mukavan pienen puuhailun päivityskin. Mutta tässä se on;
Päivänä eräänä oli pieni Alysa itkeä tihrustanut huoneessaan ja kun äiti tiedusteli syytä, oli selittänyt jotain ämpäristä. Vaati hetken äidin taitoja selvittää mysteeri jonka tuloksena otettiin sitten puhelu mummille.
Ja ei aikaakaan, kun pieni murehtija ilmeistyi mummilaan.
Päivän aikan sitten tuumailimme ja tuunailimme ja kas - ilme oli päivän päätteeksi sanoinkuvaamaton.
Tässä tuotokset

Olin Lahden markkinoilta ostanut ihanan ämpärin (Mirka Saloselta) jota Alysa oli käsillä katsellut jo monta kertaa. Kotona hän oli ajatellut, että kotinukketalossakin pitäisi ämpäri olla ja neljävuotiaan innolla sitä yrittänyt tehdä vaikka mistä. Ja kun ei ollut onnistunut, oli sitten itku jo tullut.
No, onneksi mummilla oli Hesen ketsuppirasioita ja niistä Alysa tekikin monta ihanaa ämpäriä.



Ja pinkkiäkin tietysti piti olla.



Huomaa yksi joka on täytetty ihanilla pääsiäismunilla. Nekin a la Alysa.
Ja mikä tärkeintä, niissä pitää olla tietenkin kahvinporomultaa.
Ja ponteva vannotus päännyökkäysten kera, että ne eivät kotona kaadu lattiolle!

Kaikkea sekalaista

Markkinoilla

Hilppakin on saapununut markkinoilta; jokavuotiset markkinat jotka kokoavat yhteen kaikki vähänkin yrttitietoudesta jyvällä olevat ja muutkin jotka omaavat enemmän tai vähemmän erityisiä lahjoja.

Tapahtumassa vaihdetaan kuulumisia, reseptejä ja kokemuksia erilaisten välineiden ja esineiden toiminnasta sekä vaihdetaan ja ostetaan ja myydään kaikkea itselle tarpeettomaksi, tai sopimattomaksi tulleita asioita, esineitä ja esimerkiksi tottelemattomattomiksi heittäytyneet rupikonnat ja muut eläväiset.

Hilpalla kävi tuuri: Esther-noita on sisustanut ja uudistanut niin ahkeraan, että Estherin upea kaappikello ei enää mahdu huoneeseen ja niin Esther oli päättänyt sen sitten pistää myyntiin.

Ja Hilppa sen sitten osti ja nyt se komistaa Hilpan tupaa.
Hilppa on erityisen iloinen ja nyt se ajan lisäksi muistuttaa kaikkista tärkeistä noitamaisista tapahtumista.

Aksenja on ollut tolaltaan siitä asti kun kunnoton vävy ilmestyi Villa Malakoffiin.
Helpotusta on tuonut ihanat keräilyesineet joita hän on juuri saanut taas postikärryn mukana.
Kaksi ihanaa ja toinen vielä harvinainen vaakatasossa oleva Fabergé muna. Ja lisäksi upeata tiffanya. Rouva Aksenja on keittiössään niitä ihailemassa. (Ihanuudet ovat Sarin käsialaa jotka sain syntymäpäiväswapista)

Keittiö on ollut remontin kourissa. Lattia on uusittu, ikkunat ovat uusitut, tai oikeastaan tehty kaksi yhden vanhan tilalle ja suuri leivinuuni on vaihtunut uuteen hellaan jossa on uuni. Se on vävyn hullutus - eihän talo ole mitään ilman leivinuunia, mutta näin se nyt on.

Kaakeleita on hankittu ihan käsityönä tehtyjä jotka asennetaan keittiöön. (kaakelit Tarun taidonnäytteitä) Keittiössä on vielä uusittu tapetointi. Ja kamari ja kaikki muukin kokee samalla uudistumisen. Toivottavasti Aksenja jaksaa..

(Uusi hella on matkatuominen ystävän mukana Tanskasta)

Savupirtin takana metsässä elelee Julle-ilves joka rakastaa kaalilaatikkoa. Sitä se saapuukin nauttimaan Kaisan ja Kertun synnyin mökille. Nyt se on saanut ystävän; punaturkkisen ja kujeilevan ketun. (kettunen on Hannan huovuttama)

Ne ovat asettuneet vanhojen portaiden luo. Mihin portaat vievät ja mistä tulevat - siitä minulla ei vielä ole selvyyttä.. (ne ovat myös markkinoilta ja Tarun taikakäsistä.

Lisää markkinoilta, kun opin laittamaan tänne nämä kuvat... Nehän olivat tänne siirtymisen syy :-) Nyt tässä on mennyt koko ilta leikatessa ja liimatessa!