Kauppakylä on kylä joka sijaitsee jossain, mielestäni enemmän vasemmalla, kuin oikealla, jos seisot kartalla ja katso alaspäin. Niin kuin Suomineidon helmaa kohti. Siis idässä mielestäni. Ainakin Pietariin on huomattavasti lyhyempi matka kuin Tukholmaan. -Siellä asuu sekalainen seurakunta persoonia, jotka ovat Taru Astikaisen valmistamia posliininukkeja ja minun vaatettamia. Heidän eloaan seurataan blogissa.
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Visiitillä
Aivan ihana lauantaipäivä vietettiin tässä taannoin; sekalainen seurakunta kokoontui nauttimaan upeista Taloista ja kodeista, ihanasta seurasta, eikä pidä unohtaa notkuvaa pitopöytää joka oli katettu talojen väliin jäävälle takapihakujanteelle. Voi sitä ihailua ja ihmetystä ja iloista puheensorinaa!
Ooo, kuka uusi tuttavuus.... Upea Madam, hänestä varmaan kuulemme vielä..
.... Ja sirkuskarhu....
voi mitä tyttösiä neuleissaan
...ja tuttujakin, Röökimummo on löytänyt mukavan paikan erään talon puutarhasta, jossa voi harjoittaa sitkeää tapaansa..
... Missähän hänen ajatuksensa kiitävät..
... miten herttainen perhe... Oma koti haaveissa..
Kaarina on maistellut herkut ja nyt kutkuttaa lähteä kiertämään taloja ja pihoja, kun kerrankin on siihen mahdollisuus.
onneksi Aksenja on markkinoilla... Tällaisten ihanuuksien näkeminen kun yleensä tietää aikamoista huokailua ja unelmointia ja sitten jo ihan tiukkoja vaatimuksia
Meeri ja Leif kiertelevät ja ihmettelevät... Kovin pieni on Meerin huone, tulisiko muuttaa vähän suurempaan... Ja voi mikä parveke, Meeri ihailee näkymiä ... Ja kanoja, olisi mukava omistaa hiukan pihaa ja kanoja... Ai, ai miten inspiraatiota oikein virtaa.
ja kaikki ihanuus loppuu aikanaan... Kiitos Hanna upeasta päivästä ja kiitos kanssaleik.. -sisaret! Onkos naamani jumittunut hymyyn ☺
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































































