Asemalla aukeaa kahvila

Asemalla rakennus- ja korjaustyöt ovat talven ja alkukevään aikana edenneet mukavasti. Ja vaikka  kaikesta  materiaalista on ollut puutetta, on silti onnistuttu loihtimaan toimivat tilat. Mitään varsinaisia avajaisia ei pidetty, eikä muutakaan virallista seremoniaa, vaan kaikki kävi ihan vaivihkaa ja huomattiin, että asemalla oli kahvila ja se oli auki vieraiden tulla.

 

Muurari Nysten oli muurannut puuhellan kahvilaosan takahuoneeseen, kun muissa töissä oli sopiva väli. Emilia käskytti aseman ympärillä pyörivät pojan naskalit kantamaan pihan liiteristä puita sisään ja pisti uuteen hellaan valkean. Siinä hän keitti kahvit.

Emilia oli edellisenä iltana kotona paistanut kaakun ja kasan pullia,

aamulla sitten takahuoneessa voiteli kasan makkaravoileipiä.

Jokakylän Kalle saapui kahvin tuoksun tuomana kahvilan puolelle ja ilahtui, kun huomasi makkaraleivät ja pullat.
Koko talven oli ollut asemalla töitä ja puuhaa niin, että Kalle oli ollut kovin kiireinen ja pelikortit ja nopat olivat jääneet vähemmälle ja taskun pohjalle oli jäänyt siten jokunen lanttikin. Nythän niitä oli hyvä sijoittaa Rouva Emilian leipiin ja kahviin. 
Onpas hyvä, kun saadaan päiväkahvit työmiehille, tuumaa Kalle ja valikoi oikein paksua leivänsiivua.

 
Aseman puolella olivat Muurari Nysten ja Asemapäällikkö jääneet vielä testaamaan lipunmyyntiluukun pyörivää raha- ja lippuhyrrää. Aivan toisarvoinen kapistus ja turha, tuumasi Kalle lähtiessään kahvilan puolelle.

Kyllä, se pyörii hyvin ja mahtuu toimimaan toteaa Nysten. Samaa mieltä on Asemapäällikkökin. Se olikin  hänen toivelistallaan ihan ensimmäisiä suojalasin kanssa. Oli jossain hienolla asemalla nähnyt sellaisen ja sieltä se oli piirtynyt lujasti Asemapäällikön silmien verkkokalvolle ja kun tilaisuus sitten tuli, hän ehdottomasti halusi samanlaisen. Siinä se nyt oli. Matkustaja laittoi alustalle rahan ja pyöräyttämällä se siirtyi myyjän saataville ja vuorostaan lippu sitten matkustajalle. Se on vallan hieno,  tuumaa myhäillen. 
Jahas, tässä olisi aikaa kääntyä Emilian puoleen, toteaa ja kääntyy kahvilaan. Ihan tuntuu vatsassakin melkein jo heikotusta, huomaa.

Emilian mies, Valdemar Kvartman, oli itseoikeutettu Asemapäällikkö. Oli hoitanut junien lähetystä jo niin pitkään, kun junat olivat Kauppakylän seisakkeella pysähtyneet. Hän oli ollut nuorempana jo Helsingin asemalla, hoidellen monen moista, lähinnä tavaraliikennettä, ja sitä oli Kauppakylänkin asemalla suurin osa junaliikenteestä. Jonkin verran olivat myös matkustajat lisääntyneet. Yksi jos toinen halusi edes kerran käydä katsomassa suurkaupunkia, joko vaatimattomammin Helsinkiä, tai toiseen suuntaan ihan Pietariin. Siellä suunnalla oli monella myös sukua ja vierailtiin melko ahkerasti sukulaisten kesken ja nyt junan kulkiessa matkanteko oli lyhentynyt murto-osaan entisestä ja mahdollisti liikkumisen lähes ympäri vuoden. Ennen matka kesti keikkuvilla kieseillä huonoja teitä myöden päivätolkulla ja vaati yöpymiset matkan varrella joko kievareissa, tai tutuilla, tai pappiloissa. Talvella sitten taitettiin rekikeleillä reellä matkaa ja kärsittiin vällyjen ja taljojen välissä vilusta. Ja osan aikaa vuodesta ei ollut mitään mahdollisuutta matkantekoon, etenkin keväisin rospuuton aikaan. Raiteet tosiaan toivat aivan uusia asioita käden ulottuville.

Emilia ilahtui Valdemarin nähdessä ja tarjoaa stroganoffia - sitä olisi nyt tarjolla, jos nauttisit ihan ruuan...

Emilia oli hauduttanut jo aamusta stroganoffia. Oli päättänyt kokeilla olisiko ihan lämpimälle ruualle tilausta. Nyt kun tuo hella oli. Ainakin muutama rakennusmies oli käynyt syömässä. Valdemar ilahtui,  olisihan se vallan mukavampaa, kun vatsa oli täynnä lämpimästä ruuasta, kuin vain kahvista ja pullasta, tai leivästä.

Kuulepas, kahvilalta on vielä puuttunut se nimi, mitäs tuumaat, Kahvila Metsätähdestä?
Sitä tässä makustelimme Kallen kanssa...

Niin, eikös kuulosta mukavalle, siihen pistää Kallekin jo väliin, joka on ennättänyt pistellä voileivät ja pullat...
Tuossahan on asemalta Kauppahuoneelle nousevan metsän pohja metsätähteä täynnä koko alkukesän.. niin hohtelee kauniin valkeana, että!

... ja sehän on myös syötävä, jota voisi laittaa vaikka kakkujen koristeeksi, innostuu Emilia...

jaha- jaha... kello käy, kello käy...
täytyykin lähteä taas katsomaan, että kaikki on kunnossa, kun juna tulee....

Junan tuloon on kyllä vielä runsaasti aikaa, niitä kun kulkee yksi aamulla ja yksi illalla, kumpaankin suuntaan, sen puolesta ei kiirettä ollut... mutta Valdemar Kvartman on tarkka ajasta.
Hän on taipumuksestaan saanut lempinimenkin; Vartti Vallu, ihan vaan varmuus varttinsa myötä. Jokaiselle lipunostajalle, tai tavaraa lähettävälle, tai hakijalle muistaa aina varmistaa, että  "Tulethan sitten ajoissa, varttia vailla on hyvä, kaikkea kun voi sattua, MUTTA, junat kulkevat ajallaan!"

No niin, no niin, pitää varmistaa, että kaikki on valmista, mitä vain kun voi sattua, mutta junat eivät odota, ne kulkevat aina ajallaan, toteaa ja siirtyy lipunmyynnin kautta ulos laiturille...

Kallekin siirtyy kahvilasta ja löytää Muurari Nystenin edelleen lippuluukulta.

Tiedätkös mitä Kalle, nyt tuntuu siltä, että nuoret miehet jatkakoon täällä ja siirrytään me kuule miesten jutuille!
Lumet ovat sulaneet ja purot laskevat laulellen...  aurinkokin paistelee ja eikös se sieltä ole kesä ja juhannuskin pian tulossa, että ihan tarvettakin on tulossa... eikös kuule nyt olisi aika... 

Kallen silmiin syttyy valo ja leveästi hymyillen on aivan samaa mieltä! Jo vain, tuumaa ja maistaa jo makean pisaran putken päästä... vehkeet on Suutarin pihavarastossa, eikös lähdetä Suutarilaan!

Mennessä poiketaan katsomassa Sulevia Kauppahuoneella, ei olekaan kuultu mitään pitkään aikaan, huomaavat molemmat. Niin on asemarakennus vienyt miesten ajan, että kaikki muu on jäänyt. No, nyt korjataan asia ja  varmistetaan häneltä samalla sokerit ja hiivat...

Mirja Leppäseltä on makkaraleivät ja Riitta Kärkkäiseltä stroganoffi annokset kahvilaan. Nuket kaikki Taru Astikaisen ja omalla vaatettamisellani. Asemapäällikkö on "sekondhandina" Kati Tammisalolta ja hetki hänen kanssaan väännettiin, siis asemapäällikön, ennen kuin ymmärsin että hänhän on kalju mies sielultaan ja sitten päästiin eteenpäin. Hauskaa tämä "henkilöittäminen"

Mutta - Kahvilan nimi
Se on tosiaan ilman nimeä, olisikos sinulla siihen jokin parempi edotus tuon Kahvila Metsätähden sijaan?