sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Kekri

 Syksy oli saapunut Kauppakylään ja kuin yhteisellä sopimuksella oli taloissa, torpissa ja tuvissa valmistauduttu syysjuhlaan; Kekrin viettoon. Villa Malakoffissa  odotettiin myös vieraita päivälliselle. Sulevi perhekuntansa kanssa oli tulossa anoppia myöden ja keittiössä oli valmistettu jos jotakin herkkua. Alkuun oli totta kai borskeittoa, mutta sen jälkeen lampaan paistia, kuten tapa kekrinä oli. Myös muuta lihaisaa herkkua, kuten aladoobia ja lihapiirakoita.  Kaikkea oli nyt yltä kyllin syysteurastuksen ja sadonkorjuun jälkeen. 

Anna tarkasti,että salissa oli kaikki kunnossa.

Kun yläkertaan olisi vieraat asettuneet ja ruuat kannettu, oli alakerran keittiöön kokoontumassa Kauppakylän taloista piikoja ja palvelijoita omiin syöminkeihin. Kekristä alkoi vapaat, parisen viikkoa, jonka aikana saatettiin käydä kotikonnuilla, tai  muuten sukuloimassa. Valmistauduttiin syysmarkkinoille, jotka samalla  oli pestuumarkkinat, jolloin otettiin uusia pestejä taas seuraavalle vuodelle. Kauppakylässä oli paljon käsityöläisiä ja ammatinharjoittajia ja kovin suurta ei vaihtuvuus taloissakaan ollut. Aksenjakin oli jo ennakkoon kysellyt ja varmistellut, että oma väki pysyi talossa, eikä ollut aikeissa lähteä. Helpottuneena oli luvannut alakertaan oikein kunnon juhlat. Vapaapäiviä ja syysmarkkinoille  ja vierailuille toki saivat vuoroin lähteä, sovitellen, että kuitenki kaikki toimi.

Kovin oli iloista väki joka talossa, riemukasta suorastaan ja sitä saattoi myös edesauttaa erilaiset väkijuomat, joita oli sangen runsaasti tarjolla, sekin kuului asiaan. Jos talon isäntä oli iloisella tuulella ja hyvin nauttineena  sadon antimista, se tiesi runsasta ja hyvää satoa seuraavalle vuodelle. Mutta liikaa ei saanut humaltua, se tiesi viljan lakoontunista, joten pystyssä tuli pysyä koko kekrijuhla. 
Onneksi Suutari ei ollut osunut maanviljelykseen, laossa olisi ollut sato joka ikinen vuosi ja nälkään näännytty, tuumi Suutarin-Ulla....Vaikka ei se leipä kovin leveä ollut nytkään. 

Suutari oli ollut viime päivät jälleen vallan muualla, kuin lestiensä äärellä.  Jokakylän Kallella oli nimittäin hyvin  kiireiset ajat, kun tulevaan juhlaan pullo, jos toinen, vaihtoi omistajaa sitä mukaa, kun sitä putkesta tippui. Suutari autteli minkä pystyi ja oli mielellään myös laadun varmistajana. 

Sulevikin oli sopinut, että miehet vievät muutaman pullon myös Sulevin konttoriin ja jäisivät jo sinne odottelemaan Sulevia. Sulevilla oli suunnitelmissa, että kun Villa Malakoffissa oli saatu syötyä, hän jättää rouvat keskenään ja lähtee  konttorille jatkamaan iltaa. Muurari Nysten oli luvannut  myös tulla paikalle ja vähän Sulevi toivoi, että Otto Iivari Timmermankin pääsisi tulemaan. Silloin olisi varmaa myös se, että laulua illassa piisaisi. Siitä olikin jo kulunut tosi pitkä aika, kun miehet olivat yhdessä viettäneet minkäänlaisia illanistujaisia ja kaikki odottivat iltaa innoissaan. 

Aksenja odotti vieraita saapuviksi. Juhlien ajankohta näin pimeään vuoden aikaan oli tervetullut piristys. Eikä se haitannut, että se oli näin lähellä joulun aikaa. Sitäkin oli opittu jo viettämään ja Aksenja piti erityisesti joulun ajan koristeluista. Erityisesti joulukuusesta ja Aksenja olikin jo pyytänyt tuoda sellainen saliin. Ei sen väliä milloin, tuumi Aksenja ja nautti kuusen tuomasta tuoksusta.


Kuin pestuuvapaille karkaava, oli Aksenjan käly Hebla ilmoittanut vain pari päivää aiemmin, että lähtee Helsinkiin ja sieltä jatkaa laivalla Saksan maalle. Vanhoja tuttuja tapaamaan, oli  vain vastannut, kun oli Aksenja kysynyt, mutta yhtä kaikki, kovin oli tyhjä ja hiljainen Aksenjan salonki ja näin iltaisin hiljaisuus oli alkanut jo tuntumaan. 


Senpä vuoksi oli enemmän kuin hyvä, että vieraita saapui.

Kun vieraat saapuivat, käytiin pöytään. 


Illtaa istumaan ja syömään oli kutsuttu myös Birger Julkunen joka piti edelleen kortteeria Pensionaatti Villihelmessä. Hän oli jäänyt tekemään metsäkauppoja, hankkinut veden ääreltä maata ja suunnitelmissa oli jopa sahan perustaminen kylälle, tai sitten puun kuljetus tukkeina etelämmäs. Paljon oli suunnitelmissa. 


Aksenja ajatteli, että oli sopiva samalla esitellä Birger ja Sulevin Anoppi Elga Agnessa toisilleen. Kaikesta päätellen molemmat olivat jäämässä pidemmäksi aikaa Kauppakylään.


Sulevilla ei ollut tälle illalle lainkaan sopivaa virettä. Yleensä hän oli aina valmiina afäärikeskusteluun ja jos ei itse juuri  suunnitellut uutta, oli hyväksi kuulla muiden ajatuksia ja tietoja. Mutta tänään hänellä oli ajatus jo loppu illassa ja omassa konttorissaan, jossa oli tulossa mukava ja rento ilta.


Samaan aikaan alakerrassa, oli alkanut myös Kekrin vietto.

Malakoffin keittiöön oli tullut Villihelmestä Johanna ja Olga... 


ja Muurari Nystenin vaimo Maija-Stiina ...


ja Suutarin-Ulla.


Annalla ja Björnillä alkoi myös vapaa-aika, eikä yläkertaan enää tarvinnut mennä. Aksenjaa oli luvannut auttaa Sulevin puoliso Edith yläkerran päivällisen merkeissä, vaikka vieraana olikin, mutta järjestely oli sovittu ja se sopi hyvin Edithille.


Ovi kävi eteisessä ja illanviettoon asteli Otto Iivari Timmerman. Hyvin ennätti lampaan paistille, mikä olikin kalakauppiaalle mukavaa vaihtelua.


Otto saikin kunnian ryhtyä paistin leikkaajaksi...


.... antakaapas lautasianne niin täältä tulee...


Jälleen porstuassa kolisi ja Birger järjesti tuolin oven pieleen  - katsokaapas kuka täältä tuli...


Jokakylän Kalle lähti tapailemaan säveliä sirmakastaan... lupasi ensin vähän musisoida ja syödä sitten myöhemmin... sillä ei niin kiirettä, kunhan ei kurkku päässyt kuivamaan... se vaikutti väkevästi sormiin.


Birger huolehti sahdin kaadosta juhlaväelle ja oli sitä väkemämpääkin... 


Ja jos väkijuomat voitelivat Jokakylä Kallen sormet, voiteli se myös juhlijoiden kurkut... 
Etenkin Otto Iivari herkisty ja kröhi jo kurkkuaan auki...


.. Pistähän Kalle peli soimaan..
ja niin kajautti Otto Iivari laulun ilmoille...

Hiljaa yössä nyt sävel kaikaaTähtein vyössä on kummaa taikaaMieltä kiehtoo tää rytmi kuumaTulta liehtoo sen outo huumaTieni illoin, kun luokses johtaaTunnen silloin, mua onni kohtaaMulle milloin suot kuuman suudelma

Niin oli musisointi voimallista, että sävelet kiirivät yläkertaan...


... ja Sulevi säpsähti; no se on Otto! on se, on Otto Iivari alakerrassa laulamassa ja Kalle!
Kyllä tästä pitää nyt jotenkin päästä heti miten alakertaan ja sitten Kauppahuoneen Konttorille Kekri-juhlaa jatkamaan.. 
 Ihan tuli jo Suleville hätä, ettei ehtisi parhaaseen laulun hetkeen mukaan!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että nukkesi viettävät kekriä! Minunkin nukkeni viettävät sitä, tosin pienimuotoisesti. Tein kekristä myös lyhyen kirjoituksen blogiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli hyvä kirjoitus, kävin tutustumassa.

      Poista