Ja taas on yhdet markkinat onnellisesti takana. Tällä kertaa ei itse Aksenja Malakoff ennättänyt matkaan lainkaan. Tai ehkä olisi ennättänyt, mutta liekö pitkä ja kuuma kesä ja sen myötä verkkaiseen elonrytmiin hiljalleen ajautuneet Kauppakyläläiset ja sen mukana myös Aksenja niin laiskistunut, ettei kerrassaan saanut lähdetyksi.
Eikä kovin moni muukaan. Ei edes Suutari joka yleensä käy markkinat kuin markkinat, mutta edellisten venyttyä vallan koko kesän mittaiseksi, oli päättänyt jättää nämä suosiolla väliin. Rahaakin oli sen verran vähän ettei senkään vuoksi ollut lähtenyt. Piti tienata välillä.
Sulevi oli päässyt matkaan, kun alituiseen liikkeellä oli muutenkin. Ja Sulevi oli pistänyt Aksenjan tilaamat tuolit tulemaan jo edeltä itsensä jäädessä vielä Helsinkiin. Maggie oli luvannut majoittaa jonkin aikaa mitä afäärien hoitamiseen meni...
Ja näihin tuoleihin oli Aksenja vallan ihasutunut. Nimekäs puusepänverstas oli ne valmistanu. Ja kuin unta, ne vastasivat Aksenja unelmaa täydelleen. (nämä ovat Erja Helanderin upeat käsityönä valmistamat pehmustetut tuolit joiden puuosan materiaalit ovat 100 vuoden takaa.)
Hebla ja Anna Sofia Ahl olivat Aksenjan seurana ja rouvat arvioivat Aksenjan remontoinnin lopputulosta.
Ja Aksenjan lapsenlapset, pikkutytöt kuten Aksenja heistä aina ajatteli, olivat myös kokoontuneet oman babushkansa valtakuntaan päivän herkuille, kuten heillä oli melkein päivittäin tapana..
Kaikki olivat rakkaita, mutta kummallisen lämmin hymy ilmestyi Aksenjan silmiin, kun tytöistä nuorin, kapteeni Aleksei Malakoffin ja Paulinen pikku-Sofi ilmestyy paikalle...
(Koko huone ja lähinnä takaseinä viimeiseksi uusittu, oliskos tämä näin viimeinen kuosi..)
(Ja huomaa lamppu...)
(Ja huomaa lamppu...)
Tytöt kihisevät innosta, kun kuulevat, että Aksenja suunnittelee suurehkoja kutsuja
lähitulevaisuuteen
