Kesäinen piknic

Kauppakylästä Aksenja ja Helsingin ystävät; Meeri ja Maggie ja kumppanit olivat sopineet kesäisen päivän vietosta upealla Huvilalla.  Sulevi halusi lähteä mukaan Estherin kanssa. Päivä oli kaunis, lämpöä riitti ja mukaan pakattiin niin viltit, viinit kuin syötävätkin. Tavattiin huvilan pihalla...

 

Hetki nautittiin auringon lämmittämistä kallioista...

Tervapääskyt lentelivät yli ja kirskuivat menneessään, oli sellainen raukea rauha...
Tervehdittiin ja vaihdettiin päällimmäiset kuulumiset

 

Elsi-Kanerva oli myös Aksenjan seurueessa -  ja Juvonen Meerin...

Pieni hetki vain

 

Huvilan kaunista ja rohkeata arkkitehtuuria käytiin yhdessä ihmettelemässä - ja voisiko niistä ammentaa vaikka rakentamiseen ja remontointiin ideoita... siitä käytiinkin päivän mittaan lennokkaita keskusteluja. Kovin monella kun oli menossa omat urakat, tai ainakin haaveessa sellainen.
Erilaisia mielipiteitä vaihdettiin ja niitä olikin laidasta laitaan.

Paikalla oli paljon vieraita kiertelemässä rakennusta ja ihmettelemässä...

Sitten siirryttiin pihalle ja puistoon - viltit levitettiin...

 

... ja Aksenja tuoli, tottahan toki!

...eväät levitettiin viltille....

...ja niitä käytiin maistelemaan... jo maistuikin..

.... ja kun viinit oli kaadettu kannuihin, Suutari ilmestyi kulman takaa... lähtenyt reissuun Ullalta salaa...

... Filemon Pykälä ja hänen suurin haaveensa; oma vaimo kotilieden äärellä  jonka valmistamaa ateriaa oli  mukava istahtaa nauttimaan ja jonka viereen  illalla oli taivaallista kellahtaa - hänelle saattaisi aina illalla kuiskia hämärässä vuodekomerossa mitä päivälliseksi toivoo... ja ne maistuvat herkut.. khhmm niin, voi se olisi onnea se....

Päivää neiti - saanko esittäytyä - Filemon Pykälä...

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta - ensi kerran pitkiin aikoihin. Voi kun olisi muistanut ottaa päivänvarjot mukaan, tuumaavat..
Eihän viini lämpene kannuissa liikaa...
Naurua ja tarinaa - olikin ennättänyt montaa tapahtua viimenäkemän jälkeen.. Ja käytiinpä siinä vielä Rysänsataman Suvijuhlien tapahtumiakin läpi - kömmähdykset, kohtaamiset, erot ja ilot

Osa nautti herkuista - osa ei ennättänyt..

Aksenja yritti kuulla mitä mieltä Meeri oli uudesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta...
ja samalla yritti pysyä jyvällä mitä tapahtui Elsi-Kanervan ja Juvosen välillä. Jotain oli, kyllä sen aisti - hän ei vaan ollut nähnyt mitään eikä kuullut mitään varmaan - huhuja kyllä liikkui, mutta niinhän joistain aina. Sulevin ja Estherin ystävyyden laadusta taas ei voinut erehtyä. Niin häpeilemättömän kiihkeitä olivat - kumpainenkin. Eikä Aksenja ollut varma olisiko pitänyt paheksua - mutta kun kukaan ei ollut asiaa huomaavinaan päätti antaa olla.. Ehkä näin oli tapana nykyään Helsingissä - Meeri ja Maggie ainakin suhtautuivat asiaan niin luontevasti... 
No niin, nautitaan päivästä!

.. ja Suutarin ihaileva, harhaileva, kaipaava - katse

 

Tuokiokuvia markkinoilta ja kotiin paluu

Kesä oli mukavaa aikaa; markkinoita ja kesäjuhlia. Se tarkoitti paljon tapaamisia ja kohtaamisia.

Sulevillekin se tarkoitti juuri sitä. Hän lähti Forssan markkinoille - tavarahankintaa, mutta oli se mielessä muukin...
Heti alkuun etsi tungoksessa käsiinsä Estherin - oli ollut puhetta, että täällä taas nähtäisiin..
Yhdessä mentiin tapaamaan Jamesia hänen antiikkiliikkeeseensä - kauppamies aina tapaa mielellään kauppamiehen. Samalla jutusteltiin Maggien kanssa.

 

 

James oli valloittavan hyvällä tuulella - kuten aina ja hauskuutti markkinaväkeä.

 

 

Markkinoille oli saapunut myös suuri kuuluisuus josta jo ennakkoon kohistiin; Mestari Itse...

Ja Sulevi ja Estherkin kävivät tapaamassa kuuluisuutta hänen  kojussaan.

Erityisen kiinnostunut Mestari Itse oli Estherin postipöllöstä.

 

 

Muukin markkinaväki kävi jututtamassa suurta kuuluisuutta - myös muu Kauppakylän väki joka oli paikalle tullut - kuten Suutari...

Suutari kopautti varovasti huoneen pieltä ja raotti verhoa, ei, ei ollut muita, nyt oli hänen vuoronsa
Mestari Itse istui tuolillaan ja nojasi kävelykeppiinsä.
Se näytti aivan valtikalta.

 

Suutari istui Mestaria vastapäätä - siinä sai istua ja ihmetellä...

ja kysyä kysymyksiä...

Suutarin tuli kuuma - Mestarista huokui niin suuri arvokkuus, että jos ei nyt tässä hattua ottanut päästään, ei sitten missään.
Kkkhhhhöööm, khmm, niin tuota
(huh, oli kuuma)
Tuota, mitä Mestarille kuuluu...
(eikös nyt muuta osannut..)
Mikä on Mestarin vointi...
(no eikös se ole samaa asiaa...)
Miltä nyt Mestarista tuntuu...
(voi, voi... ja nyt on kämmenetkin hikiset)

Mutta Mestari Itse naurahti matalalla miellyttävällä äänellä - olisiko vähän salaperäisellä, tuumaa Suutari..
No tietysti - hänhän on Mestari Itse!
Ja kuului voivan olosuhteisiin nähden hyvin ja oli erittäin hyvällä mielellä ja hyvillä tunnelmilla liikkeellä markkinoilla ja hänestä oli oikein upeata nähdä ja tavata näin sankoin joukoin erilaisia ihmisiä...
Ja Suutarikin sitten jo hiukan rentoutui.. vaikka polvissa tuntuikin edelleen tutina.

Markkinoilla oli myös Juhla Päivälliset Mestarin kunniaksi...
Erikoisherkuin; rapuja ja ostereita.. (pöytä on Tarun upea luomus sekin)

 

Juhlapöytään kiirehti Aksenja Malakoff ja Hebla Stierna.

Aksenja istahti Itse Mestarin viereen...

... ja nautti täysin rinnoin hienoista päivällisistä. Mitä kaikkea pöydässä puhuttiin ja rouva Aksenjan ja Mestarin kanssa, ei ole tiedossa, se säilyköön puhelijoiden muistoissa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin nämäkin markkinat.
Yhdellä jos toisella oli mukavia tuomisia Kauppakylään.
Niin myös Sulevilla.

 

Esther oli lähtenyt Sulvin matkaan katsomaan Sulevin uutta Kauppahuonetta.
Kas tässä tämä nyt on...
ja samalla sovitti uuden paitojen mainostaulun seinälleen...
Ja missä on Lauri!?
Nyt kantamaan!
Sulevi oli löytänyt markkinoilta taitavan puusepän valmistaman nahkasohvan.
Se piti saada työhuoneeseen.
Sulevi tarttui sohvaan, nosti sen harteilleen ja lähti vaivalloisesti kuljettamaan sitä ylös. Lauri auttoi alapäästä.

Ähinää ja puhinaa, kolinaa ja töminää...

 

Ja pikku hiljaa kuorma eteni..

Sen etenemisen kuulivat muutkin...

 

Sohva siirtyi ylös, ovesta sisään ja melkein omalle paikalleen, kun sen toinen pää putosi... 

 

Sulevin ote kirposi ja hän lensi pitkin pituuttaan.

Ai, ai, ai... jalka taittui pahasti...

Lauri auttoi Sulevin istumaan.... Annappas kun minä hiukan katson sitä..

 

Ja Esther hiukan sivelteli ja kuljetti kättään tutkivasti jalkaa myöten - ja kas - kipu oli tiessään!

Aivan uudelta ja notkealta tuntuu koko nilkka.

Esther istahti uudelle sohvalle jonka kotiin saattaminen oli aiheuttaa pidempiaikaisen vaivan.
Ja pikkutyttö kieppui sohvan päädyssä...

Oi, ai, niin... niin tämä tässä... oi voi, miten sen nyt olikin jo päässyt unohtumaan.

Esther, mennäänkös tuonne ulos, istutaan ja minä kerron sitten...

 

 

... ja Sulevi kertoi matkustamisesta, pikkukylistä jossa tapasi viipyillä matkoillaan..
kauniista Rosamundasta joka kulki kiertävän sirkuksen mukana itämaisena tanssijana, kohtaamisista sirkuksen kanssa, kesistä, suviöistä, yksinäisyydestä, unelmista ja lopuksi murheellisesta viestistä joka tavoitti hänet Suvijuhlan aikaan

 

Niin, varmaahan ei mikään ole, mutta yhtälailla saattaa tottakin olla - ja mikäs minä olen sitä kyseenalaistamaan. Pidin taloudellisesti huolta ja kävin joskus katsomassa, kun tyttö asui isovanhempiensa kanssa, mutta nyt oli Rosamunda menehtynyt tapaturmaisesti ja isovanhemmat eivät enää pärjänneet hänen kanssaan - iäkkäitä ja sairaalloisia..
Nyt pitää löytää hänelle sitten uusi kasvattikoti - minä en mitenkään kykene..
Ja siinä sitten Esther kuunteli.

Hetki oltiin hiljaa hämärtyvässä kesäyössä - oli lämmintä.
Niin, katsopas Esther, tuossa avautuu koko Kauppakylä, eikös ole mukavat näkymät, kyllä tämä on hyvä paikka asettua... kelle vain